Arjen pyykkiä

Nukuin kuin uppotukki ja kännykkä rillutteli sointujaan kello kuusi, sekin hyväkäs! En olisi jaksanut millään nousta ja toivoin koko ajan, että joku soittaisi, ettei minua työmaalla tarvittaisi tänään. Eivät soittaneet.
          Oli pimeää ja koirakin katsoi niin vihaisesti omalta sohvaltaa unihiekkaa silmissään, kun tulin tuvan puolelle aamiaiselle ja sotkin sen yöunet herättämisilläni. Voi kun väsyttikin, kun vain katsoi koiran unista naamaa! Olisi tehnyt mieli kömpiä sen viereen ja unohtaa kylmä ja pimeä maailma...
           Vähän tuli kiire töihin menolla, vaikka hyvinhän sitä aikaa sitten kuitenkin jäi kun kurvasin työmaan parkkiin ja nappasin kamppeet ja romppeet mukaan. Työurakkani oli suuret kolme tuntia ja oikeastaan yksi tunti siinä oli virallista hommaa. Ärsytti koko touhu, mutta työmaalla otettiin käyttöön joku uusi työaika-hommeli, joka teki meistä "tuuraajista" kannattamattomia ja liian kalliita... meidän työtunteja siis vähennetään, vaikka vielä viime vuonna puhe oli päinvastainen. Noh, minkäs näille säästöille tekee...
            En kai olisi jaksanutkaan enempää kuin sen kolme tuntia, kun viikon univelat painoivat ja olo oli kuin räsynukella. Nukutti ja väsytti. Kaupan kautta ajelin kotiin ja siellä odotti pyykkirumba! Lakanoita iso pina, nuttua, sukkaa, pyyhkeitä, paitaa. Pesin varmaan neljä koneellista ja silittelin lakanoita iltasella kun odottelin, että sauna lämpiää.

Silittäminen oli ihanan rauhoittavaa, sillä mieli ja ajatukset ovat velloneet päässä yhtenä myttynä. Oma arki on solahtanut taas rutiineiksi ja siihen tuttuun ihanaan eloon, mutta loman aikana ajatuksiin ilmestyi niin paljon kaikenlaista mietittävää ja pohdittavaa, että semmoinen buuttaus-nappula olisi ihan kiva. Saisi vähitellen järjestellä asioita - vähän samalla tavalla, kun tänään järjestelin vaatekaappia kun kannoin sinne pestyjä ja viikattuja vaatteita paikoilleen.
            Voi kun samanlaista viikkausta ja järjestelyä voisi tehdä omassakin päässä!

Iltasella raivailin pihaltakin viimeisiä tavaroita talvivarastoihin ja uusittiin räystäiden syöksytorvien alle uudet verkot ettei lehdet mene putkistoihin. Ensi kesänä pitää keksiä siihenkin joku parempi patentti. Verkko haperoituu yhdessä kesässä nopeasti...
             Sauna ja iltapala pehmensivät minut sitten lopulta niin täysin, että tuntuu ihan sellaiselta stressipallolta olo. Huomenna kellot siirtyvät talviaikaan ja saadaan yöuniin yksi tunti lisää.
             Minä tykkään!