Verta, verhoja ja valottomuutta!

Minä ansaitsisin selkäsaunan, tukkapöllyn, kuritushuonetta tai muuta rangaistusta...
          Tänään nimittäin harjasin koiran talviaikakuntoon ja leikkasin kynnetkin. Toisen takajalan toisen kynnen kohdalla koira vähän nykäisi jalkaa ja huomasin, että olin nirhannut kynnen verisuonta... Verta tuli sen verran, että sotki vähän koiran häntäkarvoja ja alla olevaa mattoa, mutta ei nyt ihan härän kurkusta kuitenkaan, joten onneksi kai nirhaisin verisuonta vain vähän. Onneksi koirakaan ei tuntunut kamalan tuskaiselta, mutta sen verran jalka heilahti leikatessa, että varmaan se vähän sattui. Vuoto tyrehtyi nopeasti, mutta kun käytiin lenkillä tai koira innostui vähänkin enemmän, niin taas löytyi pieniä punaisia täpliä matolta ja sohvalle levitetyltä pyyhkeen päältä.
            Harmitti kamalasti ja sätin itseäni, että en ollut huolellisempi. Olen kahdeksan vuotta leikellyt koiruuden kynsiä ja ensimmäistä kertaa nirhaisin veret pihalle... Yksikin kerta tässä asiassa on liikaa! Onneksi koiraa häiritse enemmän jalan tutkiminen kuin vuotava kynsi.

Tänäänkin satoi eikä tuhruinen ilma houkutellut yhtään ulos töihin, joten vaihdoin vihdoin viimein talviverhot tupaan ja siivosin muutenkin kämpän siihen kuntoon, että täällä voi ihminen ja koira asua. Ihmeellisesti talo meni siivottomaan kuntoon sen viiden päivän aikana kun minä olin jossakin muualla... Merkillistä.
             Tupaan tuli heti hämärämpi ja punaisempi tunnelma. Melkein olisi tehnyt mieli viritellä jouluvalot ikkunoihin, kantaa kuusi tupaan ja paketoida lahjoja! Niitä en kuitenkaan tehnyt. Imuroin ja pesin lattiat.

Pitäisi hankkia uusia sohvatyynyjä. Tänään kun möyhentelin niitä imuroinnin jälkeen niin ne näyttivät jotenkin niin latteilta ja littanoilta. Olisi ihana jos saisi hankittua muhkeat ja vaaleammat sohvatyynyt vaikka jouluksi tummiin nahkasohviin vähän valopilkkuja tuomaan! Muuten olen kyllä sisustuksen suhteen aika huoleton. Se, että koti tuntuu hyvältä ja siellä on lämmin ja mukava olla, riittää minulle. Värimaailma tai sisustukselliset yksityiskohdat jätän muille.

Sen verran piti kuitenkin vähän valoja viritellä, että laitoin kuistin havuasetelman keskelle pienen valoketjun valoa tuomaan. Olipas mukavaa kun sysipimeä kuisti olikin valoisa, kun lähdin koiran kanssa iltalenkille. Se huvi olikin sitten hyvin lyhytaikainen, sillä kun tultiin lenkiltä valoketju oli pimeänä..! Yritin kokeilla oliko se vain kosketushöiriö jossain lampussa, mutta pimeänä pysyi valot... Höh! Huomenna pitää katsoa, jos löytyisi jostain jemmasta toinen ketju... Ehdin jo innostua pienestä talvivalaistuksestani enkä aio luovuttaa ihan noin helposti!
               Pimeää on.
               Tuntuu, että kaikki katoaa pimeän keskelle. Valot ja ihmiset ja koirat! Toivottavasti tulisi pian se valkoinen kerros vähän valoa tuomaan tuonne pihamaalle, mutta ainakaan kahden viikon ennusteissa ei pakkasia ollut...
               Tekee mieli lämmintä juustovoileipää ja kello on taas pian puoliyö. Tämä on kuulemma sukuvika... yösyöminen.
                Lohduttavaa...