VAROITUS! Tartuntavaara!

Niisk!
     Meidän torpasta tulee mieleen ihan elokuva Tartunta. Yksi tautipesäke soluttautuu ihmisten keskelle ja kohta kaikki pärskivät ja nurkat täyttyvät nenäliinoista, sumutteista, burana-paketeista, kuumista flunssajuomisista ja sinkkipurkeista..
      Isosisko perheineen tulivat alkuviikosta "lomailemaan" eli toisin sanoen sairastamaan meidän nurkkiin ja nyt kaikilla on ainakin nuhaa jos ei jopa kuumetta. Torppa on ollut taas viikon kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja olen yrittänyt olla ahdistumatta siitä liikaa. En tiedä olenko onnistunut. Toisaalta olen ollut töistäkin niin väsyksissä, että en ole jaksanut riehaantua epäsiisteydestä, kun vaikka miten siivoaisi, niin nämä tautipesäkkeet sotkevat  heti samannäköiseksi noin kahdessa ja puolessa millisekunissa!
       Elokuukin vaihtui syyskuuksi tässä välissä.
       Nyt on sitten virallisesti syksy, mutta tänä syksynä se ei tunnu niin lohduttomalta kuin joskus. Oikeastaan odotan vähän jo kirpeitä syysaamuja, ruskaa puihin ja iltasumuja. Iltasumuja onkin jo ollut ja olen hipsinyt pihamaalle iltasella sitä ihastelemaan. Voi kun pääsisi jo nautiskelemaan illoista kynttilöiden kera, syyssateista, lämpöisistä voileipä-iltapaloista ja pehmoisen lämpöisistä leffailloista oman kullan kainalossa ♥

Töissä on nyt vähän semmoinen loppuajan meininki. Suurin osa kesätyöläisistä lähtivät pois ja väkimäärä väheni rutkasti. Minä en pidä lähtemisistä. En tykkää olla lähtijänä enkä pidä lähtijöistä. Hyvästijätöt on vaikeita, vaikka ne olisivat vain väliaikaisia.
       Jäin loppuviikoksi yksin meidän hautausmaalle ja vaikka kahdelle päivälle olin miettinyt isot projektit tehtäväksi, tuntui se tekeminen ihan kummalliselta. Ei ollut ketään kenen kanssa puhua eikä ketään kenen kanssa jakaa töitä. Toisaalta nautin siitä, että sai olla ihan omineen, mutta kyllä työkaverit silti ihan kiva keksintö on...
        Nyt on vapaa viikonloppu ja kyllä tuli taas tarpeeseen. Eikä pelkästään tämän alkavan niiskutuksen takia vaan jo ihan perusfiiliksen takia. Ei oikein riitä enää powereita ja kotonakin hommat on aika lailla karsiutuneet niihin välttämättömiin, muu aika menee nukkuessa ja levätessä. Tekisi niin mieli jo tulla omiin nurkkiin syystöihin. Ikkunanpesuun, perunan ja porkkanan nostoon ja kukkapenkkien raivaukseen talvea vasten. Kaipaan huilitaukoa tästä hulabaloo kesästä..

Ulkosaunasta tulijan maisemat... ♥

Eilen kävin iltalenkillä.
     Pidän treeneissä sääntönä sitä virallista 'kaulasta-alaspäin"-sääntöä, jonka mukaan lenkki on hyväksi vielä silloin kun flunssaoireet ovat kaulan yläpuolella (mm. nuha), mutta sitten jos oireet menevät kaulan alapuolelle, ei lenkki ole enää hyväksi. Ainakaan eilen ei vielä lenkkeillessä tuntunut pahalta, pikemminkin laittoi vähän kuona-aineita liikkeelle ja sai oikeasti vähän nesteitä kiertoon. En juossut kuin 5km ja painuin sen jälkeen nautiskelemaan ulkosaunan pehmeästä lämmöstä.
       Yöllä sitten kurkku oli niin kipeä, ettei unta voi kovin hyväksi sanoa, mutta pötköttelen sitten nyt sen verran mitä lapsenlikan hommasta ehdin. Vähän epäreilua kuitenkin on se, että isosisko perheineen tulivat sairaina tänne, kun muutenkin syksyllä saa olla tarkkana sairastumisen takia... Ajattelin, että säästyisin tänä syksynä tältä, mutta eipä tämä nyt aina taida itsestään olla kiinni.
        Tänään olisi treffi-ilta ♥
         Miehenmuru oli suunnitellut ulkona syömisen ja ilta-ajelun ennen leffaa, mutta pilasin suunnitelman auto-ajelun suhteen, kun sanoin, että mieluummin vain köllöttelisin kainalossa ruuan jälkeen leffan parissa ja toipuilisin tästä olosta. Kelpasi kuulemma sekin, kunhan kainalosta löytyisin ♥ Ihana ♥

Lenkkipolun varrella näkyy jo sänkipeltoja. Syksy saapuu  ♥

 Ollaan puhuttu Murun kanssa paljon ikävästä näinä viikkoina.
      En tiedä johtuuko ikävän lisääntyminen siitä, että toisen kanssa olemista kaipaa koko ajan enemmän, syksystä ja väsymyksestä noin yleensä vai kummastakin. Ikävä on kuitenkin heti, kun toisen luota pois lähtee. Ja kumpikin odottaa syksyä hurjan kovasti, kun tiedetään, että sitten saadaan olla kahdestaan: minä "kesälomalla" ja Mies sairaslomalla leikkauksen takia.
       Tiedän.
        On oikeastaan aika väärin toivoa, että toisen sairasloma alkaisi, kun tietää, ettei se ihan kivutonta tai mukavaa aikaa ole. Enemmän minä toivonkin sitä, että saan hoitaa ja pitää huolta, ja samaan aikaan saan olla lähellä ja liki. Tämä kesä on ollut monenkin asian suhteen ihan mahdoton, raskas ja jotenkin sekava. Kaivataan molemmat irtiottoa tästä karusellistä todella kovin ja siksi en malttaisi millään odottaa lokakuuta, sen vapautta ja rauhaa ja yhdessäoloa. Vaikka sitten se vapaus ja yhdessäolo olisi kipulääke-huuruista toisen osapuolen osalta.
        Kunhan minut tuntee, niin muuten ei väliä ♥
        Nyt painun petiin hetkeksi...

P.S. Isä sai oman auton korjaamolta pois, kun sanoivat ettei siinä mitään vikaa ole. Emme ole ihmeparantumisiin ennen uskottu, mutta jos siinä ei vikaa ole niin täytyy tarkistaa uskomiset ja ajatukset uudemman kerran. Sen verran oli meidän automobiilia ikävä jo, että kävin salaa sitä vähän halimassa iltasella ♥ meidän Toyota.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 31.8.2016
248. juoksupäivä (89vko alkaa)
- 1566 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- hyvä juoksu
- ryhti pysyi, askel sujui ja hengitys tasaista
- powereita riitti ylämäkeenkin ja juoksu tuntui kevyeltä. JES!
- vähän kolea ilma, muuten hyvä keli juosta
- ihana juoksu ja ihana olo sen jälkeen.

perjantai 2.9.2016
249. juoksupäivä (89vko)
- 1571 km
- 5km minikylälenkki (26min)
- nuhan alusta huolimatta hyvänoloinen juoksu
- hengityskin oli helppoa, vaikka vähän alkoi nuha haitata muuta elämää
- juoksu kulki helposti ja tuntui hyvältä, jalat jaksoivat ja ryhtikin auttoi kun lihakset jaksoivat pitää keskivartalon kondiksessa
- askellus hyvä, mutta vähän liikaa päällä...
- +15, iltasumua