Tänään ajelin traktorilla ja käytin etukauhaa vuorostaan. Tasapainottavaa työskentelyä. Muutenkin oli vähän sählinki päivä, mutta tuntui kuin päivä olisi ollut kuitenkin jollain tavalla kevyempi kuin muut päivät. Tuskin minun "uusi aatesuuntani" vielä toimii, mutta ehkä vähitellen opin olla ottamatta paineita töistä ja teen vaan sen mitä pitää turhia hermoilematta.
Piipahdin tänään apteekissa ostamassa Omalle Tautipesäkkeelle vähän troppia. Ihan hirmuinen yskä pololla ja tuntuu, että keuhkopussit irtoavat ripustimistaan jos tuo meno jatkuu kauemmin. Troppasin Murun heti kun pääsin sisään. Yskänlääkettä, nenäsuihketta, kurkkutablettia, C-vitamiinia+sinkkiä ja silmätippoja ♥ Olisi oikeasti pitänyt keittää kuumat juomiset vielä lisäksi ja pitää huoli, että Mies makaa vaakatasossa ja huilaa.
Istuttiin sohvan eri nurkissa ja vaikka oltiin kauempana toisistamme kuin pitkiin aikoihin, tuntui pelkästään se, että sai toisen vieressä olla, todella hyvältä ja lämpöiseltä ja läheiseltä. Puhuttiin ja katsottiin silmiin. ♥
Minua pelottaa se Miehen leikkaus.
Järjellisesti leikkauksessa ei ole mitään ihmeempää, varmasti pelkkää rutiinia leikkaavalle kirurgille, mutta kun kuitenkin kyse on Minun Murusta... miehestä, jota olen odottanut syliini kauan ja jonka kanssa olen suunnitellut eläväni vanhaksi ja harmaaksi asti, niin en halua luopua Miehenmörrikästä jonkun leikkauksen takia... Pelkään, että ne soittavat leikkauksen päätyttyä hiljaisen puhelun ja ovat hämmentyneitä siitä, ettei potilas enää herännyt. Tai, että leikkauksessa kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti ja lopputulos olisi ihan jotain muuta...
Puhuttiin Miehen kanssa puhelimessa iltasella ja olin kuin piikkipensas. Koko ajan kärkäs ja jotenkin kärttyinen ja sitten kun sanoin, että pelkään leikkausta (ja siksi käyttäydyin niin kuin tein) niin mies ohitti sen vain nopeasti sanomalla, että eiköhän se ihan hyvin mene. Meneehän se, kyllä minä tiedän, mutta en vain ole rauhallinen ennen kuin saan torstaina Miehen kotiin. Tai ehkä rauhoitun vasta sitten kun käsi on kuntoutettu ja toimii erinomaisesti.
Kunhan nyt saisi Miehen ehjänä kotiin hoidettavaksi ja hellittäväksi...
Kirjakaupassa kävelin hiljakseen hyllyjen välissä ja nautin kirjojen tuoksuista ja leijuvista tarinoista ympärillä. Pitkästä aikaa olin lähempänä sitä minua, joka tunnen enemmän olevani. Kirjojen keskellä.
Päässä risteili viikon jäljiltä niin paljon asioita, että piti päästä vähän kokeilemaan lenkkeilyä vielä iltasella. Juoksin ja kävelin ja yritin vähän totutella kroppaa vähän uudestaan juoksuun kun on melkein viikon ollut juoksussa paussia. Kroppa olisi vienyt vaikka maailmanlaidalle jos olisin uskaltanut antaa mennä. 3km lenkki oli varsin sopiva pieneen herättelyyn ja sai minut hyvälle tuulelle. Sitten istuin saunanlauteilla ja hengitin höyryä. Flunssa vielä vähän kiusaa. Yskää ja nenäkin vielä toisinaan on aika tukkeessa.
Varsin kivaa!
Äidille on myös lahja ostettuna sunnuntaille. Eipä hirveä nero tarvitse olla, että tajuaa mistä olen suuren rakkauden kirjoihin perinyt. Äidille osaa aina ostaa lahjan... kunhan siinä on paljon sivuja ja kovat kannet! Huomenna paketoin ja jätän jo illalla äidin paikalle sunnuntaiaamua odottamaan. Rakastan lahjojen tekoa. Ja paketoimista. Jos joku ostaisi, niin minä voisin aina paketoida. Joulunakin on kamalan kiva paketoida paljon lahjoja, mutta ostaminen onkin sitten jo vaikeampaa...
Olen huono heräämään viideltä ja keittämään kahvia tai laittamaan aamupalaa valmiiksi synttärisankarille, en ole yhtään aamuihmisiä ja puurosta tulisi vain vihaista, jos tekisin sen aamutuimaan aamusilmillä. Pakettiyllätys aamupalapöydässä saa kelvata. Aion nimittäin sunnuntaiaamun nukkua pitkään!
Öitä, pimeä maailma.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
250. juoksupäivä
- 1574 km
- 3km minilenkki (15min)
- juoksu tuntui hyvältä ja jalat jaksoivat juosta jos olisin antanut
- hengitykseen kävi vähän kylmä ilma..
- ihana olo jälkikäteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti