Talveen varautumista...

Jos olisin karhu keräisin vilttejä, vällyjä, täkkejä, tyynyjä ja pieluksia pesäkolon täytteeksi, söisin vatsan täyteen, sujauttaisin villasukat jalkoihin ja valmistuisin talviunille. En ole karhu, mutta aion pian tehdä samoin. Villasukat minulla jo onkin - useat kappaleet varmuuden vuoksi. Ja tyynyt ja viltit ja täkitkin löytyy. Talviunille en vielä ehdi, kun pihalla on paikat rempallaan ja syysilmat antavat parastaan auringon puoleen, mutta eiköhän sekin aika vielä tule, että talviuni vie mukanaan...
        En ole aamuihminen.
        Lainkaan.
        Voisin skipata kaikki muuta aamut paitsi loma-aamut ja sunnuntait. Jotenkin ajattelen jo psykologisesti aamusta, että se on hankala ja sitähän se sitten onkin! Kello soittaa puoli tuntia aikaisemmin kuin pitäisi, ihan vaan siitä syystä, että minulla menee puoli tuntia että kerään itseni yhdeksi paketiksi ja saan itseni ylös. Luin joskus jostain, että työelämää pitäisi muuttaa aamuihmisille ja iltaihmisille sopivammaksi. Aamuihmiset aloittaisivat aikaisemmin ja iltaihmiset sitten myöhemmin kuin virkeystaso on saavutettu. Toisaalta, siinä menisi sitten mukava ilta-aika, jos töistä pääsisi vasta iltasella pois...
        Ehkä minun pitää vaan nousta aamulla kun kello soi.
        Ehkä iisimpää.

Ensimmäiset pihansiistimiset ja talveen valmistautumiset.

 Työmaalla sanouduin irti koko haudankaivuuhommasta ja ajattelin, että kun ovat kaivurimestarin tuuraajaksi ottaneet, niin hoitakoon homman sitten ihan kokonaisuudessaan. Annoin poikien hoitaa kaivuut ja pidän huolen vain siitä, että lauantaina kun olen suntiovuorossa, minulla on haudat siinä kunnossa, että sinne arkut sopivat.
        Kerättiin lehtikasoja, joita ihmiset olivat jo kiitettävästi haravoineet pitkin nurkkia. Mukavaa puuhaa vaihteeksi ja mikä parasta, siinä sai ajatella omiaan. Minun ajatukseni humpsahtivat heti Mieheen. Ensin siihen, että miten se pärjäilee? Saako paidan päälle? Ruokaa? Saako hoidettua haavat? Käytyä pesulla? Sitten tuli ikävä halauksia (tällä hetkellä vähän toispuoleisia halauksia), syliä ja muuta lämpöistä ja mukavaa ♥ Tuli ikävä koko pakkausta ♥
         Kun pääsin kotiin ja laitoin vähän uuniin tulia niin mietin, että miten hyvältä se tuntuukaan, että minulla on elämässäni ihminen, jonka kanssa voin jakaa kaiken. Murheet, surut, ilot ja riemut. Ja vielä semmoinen ihminen, joka on niin minuntyyppinen tapaus. Saa nauramaan ja hyvälle tuulelle ja saa minut tuntemaan itseni hattaraksi ♥ Ihana! En oikein osaisi ajatella elämääni ilman Miehenmörrikkää. Ei vain toimisi enää oikein mikään ilman toista. Puuttuisi iso pala ja tulisi semmoinen aukko johonkin sielun syövereihin, että mikään kitti tai paikka-aines ei sitä peittäisi.
        Tänään piti aloittaa syyshommat omassakin pihassa. Ei olisi kyllä millään jaksanut enää lehtiä katsella, mutta vähän haravoin syreeniaidan alta ja siistin etupihan kulmausta. Pitäisi saada semmoinen boost-vaihe päälle, että saisi pihan kerralla kuntoon, mutta kun näin lämpöisiä pitelee niin ruohokin on jälleen kasvanut nilkkapituuteen. Ei sekään annan rauhaa sitten millään!
         Hommaa on, katsoo sitten mihin päin tahansa.

Pienestä on hyvä aloittaa. Ensimmäinen kukkapenkki perattu...

 Tykkään kyllä syksystä. Olen kesäfani henkeen ja vereen ja nautin todella helteisistä päivistä kun saa lojua riippumatossa ja lukea kirjaa ja olla möllöttää pää ajatuksista vapaana, mutta tässä syksyssä on oma kiehtova puolensa. Pimeys, kylmyys, värit. Voi kun tänä syksynä tulisi kaunis ruska! Voitaisiin käydä Miehenmurrikan kanssa ruskaretkellä ajelemassa - jos käsi tervehtyy sen verran, että päästään ratin taakse! Ja kunhan minä pääsen "kesälomille"... Tulisipa värikylläinen syksy!
         Iltasella lämmitin taas ulkosaunan ja nautiskelin ensin saunan lämmöstä ja sitten syysillan viileydestä. Olo oli kyllä aika mahtava ja olin onnellinen nainen kaikissa mahdollisissa merkityksissä! ♥ Ennen saunaa kokeilin vähän taas lihaskuntotreeniä ja huomasin, että onpas lihakset surkastuneet. Heh. Vatsalihasparat vollottivat jo parin liikkeen jälkeen ja kun keskivartalo olisi niitä tärkeimpiä lihaksia juoksussa jalkalihasten jälkeen. Ne pitävät koko juoksupaketin kasassa! Pitänee jostain vähän raivata tilaa lihaskuntotreenille taas kun illat pimenevät. Ei tämmöisestä Barbabasta tule juoksijaa vaikka miten tietä tarpoisi!
         Saunan jälkeen köllähdin sohvalle nauttimaan Hevoskuiskaajaa. Olisin varmaan ehtinyt katsomaan sen jo tänään loppuun, mutta säästelin sitä huomiselle kuin hyvää kirjaa, jonka ei haluaisi loppuvan. Siinä on oma tunnelmansa ja olo oli tänä iltana sen verran hyvä, että leffan fiilis sopi hyvin minun hämärään iltaani.
         Juteltiin iltasella Miehen kanssa. Ihan vaan kuunneltiin toistemme ääntä, vaikka mitään tähdellisempää asiaa ei ollutkaan.
          Ikävä.
          Molemmilla.
          Tekisi mieli napata toinen ihan viereen, peitellä hyvin ja tiukasti, napata kädestä kiinni ja nukahtaa toisen tuhinaa kuunnellen (mies sanoi, että minä kuorsasin - vähän - uskon kyllä ja myönnän kaiken). Kaipaan nyhjäystä, haleja ja suukkoja.
           Taidan tehdä talviunipesään tilaa parille tyypille lisää...