Fausto Brizzi: 100 ONNEN PÄIVÄÄ

Fausto Brizzi

100 ONNEN PÄIVÄÄ

Gummerrus

Hyvä kirja panee ajattelemaan, saa tuntemaan jotain, sielun hypähtämään ja mielen liikahtamaan. Fausto Brizzin kirja 100 onnen päivää tekee kaiken tämän.
       Kirjavalintana tämä kirja tämän loppukesän lukemistoon oli aika erikoinen. Ei mitenkään mieltäylentävä kirjanjuoni ja kun ottaa huomioon tämän kesän hautajaiset ja muutenkin koko kesän fiiliksen, niin kertomus syöpään kuolevasta miehestä ei ehkä tunnu kovinkaan viisaalta valinnalta. Sitä se kuitenkin oli.

Lucio Battistini saa kuulla 40-syntymäpäivänsä kynnyksellä sairastavansa vaikeaa, parantumattomasti levinnyttä maksasyöpää. Vähän ennen kuin elämä tarjoili diagnoosinsa, Lucio jää kiinni syrjähypystään ja menettää vaimonsa, Paolan, luottamuksen ja arvostuksen täydellisesti.
        Kun lääkäri antaa Luciolle 100 elinpäivää, hän päättää järjestää elämänsä kuntoon - ja ennen kaikkea saada Paolan antamaan anteeksi ja rakastumaan häneen uudelleen. Alkaa lähtölaskenta kohti vääjäämötöntä loppua, joka osoittautuukin Lucion elämän parhaimmaksi ajaksi.
       

 "Nyt teillä on melkein kaikki ainekset, jotta voitte maistella tätä tarinaa, jossa ei ole onnellista loppua, ja seurata miten ystäväni Fritz pian astuu kuvaan."

"Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä?".
       Kysymys kysytään kirjan takakannessa. Ennen kirjan lukemista en oikein osannut miettiä kysymystä sen tarkemmin, mutta kirjaa lukiessa jäin oikeasti pohtimaan, että mitä MINÄ tekisin sadalla viimeisellä päivälläni ja miksi en aloittaisi sitä nyt, tässä ja heti?
       Tärkeimmäksiasiaksi nousi Oman Miehen kainalossa vietetty aika, perhe, läheiset, ystävät ja niiden kanssa vietetty aika. Hyvien juttujen tekeminen toisille, muistaminen kirjeellä, kortilla, tekstiviestillä, ihan millä vain, kunhan se ystävä siellä jossakin tietäisi, että hän on minulle tärkeä.
         Matkustaminen paikkoihin joihin on aina halunnut mennä ja käydä (okei, sitä on vähän vaikea toteuttaa heti huomenna, kun siihen tarvitaan vähän kahisevaistakin.), mutta unelmien siirtämistä ei pitäisi harrastaa yhtään pidempään.
        Ylipäänsä keskittyminen hyviin ja mukaviin asioihin elämässä. Semmoisiin, jotka tekevät hyvää itselle, joista nauttii, jotka saavat nauramaan ja onnelliseksi ♥
         Kuten sanoin, erinomainen kirja. Herätti ajatuksia ja herätti erityisesti ajattelemaan sitä, että elämä on nyt ja tässä, ei ensi viikolla tai ensi kuussa, vaan nyt. Tässä hetkessä pitää rakastaa kaikella sillä mitä on, sanoa rakastavansa. Pitää kiinni onnen hetkistä, onnellisista asioista, iloista, riemuista, omista ihmisistä.
        Suosittelen kirjaa syyslukemistoon, kun haluatte havahtua elämän ihanuuteen.
       Ainut huono puoli kirjassa oli, että pelkäsi koko ajan sitä viimeistä sivua...

"Mitä te tekisitte, jos kuolemaanne olisi enää sata päivää? Tässä joitakin ehdotuksia. Menisittekö töihin tai kouluun? Rakastelisitteko koko ajan rakastettunne kanssa? Myisittekö omaisuutenne ja muuttaisitte tropiikkiin? Rukoilisitteko Jumalaa johon uskotte? Rukoilisitteko Jumalaa johon ette ole koskaan uskoneet? Huutaisitteko niin kauan kuin henki pihisee? Tuijottaisitteko loputtomasti kattoon siinä toivossa, että se romahtaa ja tappaa teidät?"