Myönnän, että pieni haikeus hiipi sisuksiin kun astelin työmaalle ja toivottelin hyvät huomenet kahvituvan kansalle. Pomo toi työtodistuksen oikoluettavaksi ja kun tiedot olivat oikein, hän vetäisi nimen alle, antoi työtodistuksen ja rutisti lämpöisesti kesästä kiittäen. Nieleksin kurkkuun noussutta palasta alemmas ja keskityin siihen, että liikutus menisi ohi. Jos olisin alkanut kollottaa jo seitsemältä aamusta, ei päivästä olisi tullut mitään...
Asiaa ei kuitenkaan auttanut, että Mervi otti asian koko ajan esiin. Vaikersi, ettei halua päästää minua lähtemään ja että ehti tykästyä minuun kovasti. Yhä suurempi möykky kuristi kurkkua kun sanoin, että minäkin tykästyin Merviin. Vielä aika tavalla, vaikka en olisi ikinä uskonut, että meillä olisi niin hauskaa ja lämpöistä kahdestaan. Vähän huvittuneena ajattelin, että kyllä ne nyt osaavat herkkää luonnetta heilutella.
Onneksi loppujen lopuksi lähteminen sujui melko huomaamattomasti. Pomo karkasi toiseen laitaan maakuntaa hommiin ja Mervin kanssa halattiin ennen kuin Mervi lähti suntiohommiin kappelille. Ikävä minua kuulemma tulisi viimeistään maanantaina kun ei näkisi edessään minun niskakiharoita... Tuntui hyvältä, vaikka haikealta. Sanoin, että kyllä minä tulen niitä katsomaan ja meidänkin torpan ovi on auki aina silloin kun kotosalla olen, en kiellä tulemasta ja kahvitkin lupasin keittää jos pihalle ajaisivat.
Kävin paiskaamassa kättä Kaivurimestarin kanssa ja mies taisi vähän yllättyä moisesta eleestä. Olen varautunut uusien ihmisten suhteen, joten kai minun käytökseni miestä kohtaan on ollut vähän etäistä ja kylmää. Toivottavasti kömpelö yritykseni kertoa, että se on ihan okei tyyppi, auttoi asiassa edes vähän...
Kirjoilla.
Yllätys yllätys.
Tässä vaiheessa voin sanoa, että kai minun hemmotteluni meni vähän överiksi, mutta yhdet överit vuodessa sallittakoot! Kävin kirjakaupan kanta-asiakaspäivillä (hyvä tekosyy mennä haistelemaan uusia kirjoja.. ja seota hyllyjen välissä ALE-päivistä...) ja mukaan tarttui muutama opus - tälläkin kertaa. Sitten kävin vielä antikvariaatissa nautiskelemassa vanhempien kirjojen tuoksuista. Antikvariaatit ovat toisaalta ihania, mutta toisaalta ihan kamalia paikkoja. Hyllyt ovat täynnä hylättyjä kirjoja. Mikään ei ole niin surullista kuin koditon kirja... Adoptoin muutaman kirjan omaan, lämpöiseen kirjahyllyyni ♥
Ihania ♥
 |
| Ei tarvitse kahdesti miettiä, miten minä pimeät syysiltani vietän ♥ Muru toisessa kainalossa ja kirja toisessa. |
Köllöteltiin ja puhuttiin taas pehmoisia ja vakaviakin. Kerroin vähän samoja asioita ääneen, mitä kirjoittelin eilisen postaukseenkin. Tuntui hyvältä puhua asiat jälleen suoraan ja kiertelemättä pois meidän väliltä, rakastan sitä piirrettä meidän suhteessa eniten: että ei pelätä puhua niistä asioista, jotka ovat joskus kipeitäkin tai vaikeita.
Rakastuin taas Mieheen yhä enemmän tänään, hymyyn, siniharmaisiin silmiin, lämpöisiin käsiin ja koko rakkaaseen pakkaukseen ♥ Enkä malta odottaa meidän yhteistä syksyä ja yhdessä tekemistä. Miehenmokoma saisi tulla traktorikuskiksi pihatöihin. Meidän traktoria voi ajaa yhdelläkin kädellä ♥
Jos persuslihakset olisivat saaneet äänestää, olisin jäänyt punkan pohjalle huilimaan. On nimittäin pakara-osasto eilisen lihaskuntotreenin jälkeen aika mojovasti kipiät. Persuslihakset vollottivat jo pelkästä ajatuksesta, että pitisi lähteä juoksemaan kauniin ruskan ja auringonlaskun keskelle, mutta tällä kertaa en antanut niiden hädälle periksi, vaikka istuminen vähän vaikeuksia teettääkin. Ainakin eilinen treeni puri oikeisiin lihaksiin!
Tuntuu kummalliselta, ettei tarvitse viikonlopun jälkeen lähteä mihinkään - ei ainakaan kello kuusi! Ehkei tämä nyt ihan vastaa kesälomaa, kun lämpömittarissakin on melkein 20 astetta vähemmän lukemia, mutta mukavalta tämä tuntuu joka tapauksessa.
Kaivannut olen lomaa, ajatusten tuuletusta ja oman ajan terapiaa omalla pihalla ja omissa puuhissa.
Toivottavasti huomenna olisi poutaa...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
257. juoksupäivä (93vko)
- 1618,7 km
- 7.2 km kylälenkki (44 min)
- normi juoksu, ei mikään erikoisen hyvä, mutta mukava
- jaloissa tuntui vähän eilinen lihastreeni eikä powerit sen suhteen ollut ihan kohdillaan, mutta melkein koko matkan sain pidettyä suht reipasta vauhtia yllä
- vähän ryhti lösähti loppuvaiheessa, joka söi energiaa enemmän - keskivartaloa pitäisi saada tuetuksi hyvillä lihaksilla, siinä tavoitetta talveksi
- askellus ja hengitys sujuivat ihan ok ja Tappava Ylämäkikin meni ihan hyvin ylös asti, ei ehkä ihan tyylipuhdas suoritus, mutta kuitenkin.
- mukava olo iltasella, väsynyt ja semmoinen vähän hönttä, kun elimistö palautui adrenaliinista ja rupesi kääntymään endorfiinin puolelle...
- +12, syyskolea kaunis aurinkoinen ilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti