Syyssiivousta torpassa ja sielussa

Äiti täytti tänään vuosia - kuinka paljon, jääköön se mukavaksi salaisuudeksi.
       Olin väsännyt eilisiltana ennen nukkumaanmenoa pakettia oman kammarini lattialla ja odottelin sen aikaa, että tuvan puolella äänet ja askeleet hiljenivät ja vanhempani menivät omalle puolelleen. Hipsin tupaan ja asettelin ensin kirjapakettini äidin teekupin viereen, ristikkokirjan nostin nojaamaan teepannun myssyä vasten ja suklaarasian paketin viereen. Kortin alle olin teipannut siskojen kirjakaupan lahjakortin. Voi, tämmöiset aamuyllätykset ovat ihania! ♥
        Heräsin puolen 9 maissa. Vähän hölmistyneenä katsoin kelloa kun aukaisin silmäni. Noin vähän? Unta riitti ainoastaan 8 ja puoli tuntia. Tosin eilen juuri luin, että liiallisellakin unella päätyy ennenaikaiseen hautaan eli ihan hyvä uni määrä kai tuo 8 tuntia ja risat...
        Tuvasta kuului ääniä vasta yhdeksän jälkeen enkä halunnut mennä aamupalalle ennen kuin äiti olisi nähnyt paketin. Sitten rapisi ja paketti aukeni. Toivotin hyvää synttäriä sitten hetken päästä ja äiti tokaisi selvästi mielissään, että tyhjensinkö kirjakaupan ♥ Sanoin, että kyllä sinne hyllyihin muutama opus jäi... Onnistunut yllätys! Ja ei ollut ehtinyt lukea mitään lahjakirjoistakaan, joten senkin puoleen ihan napakymppi.
         JES!

Aamupalan jälkeen ryhdyin siivoamaan. Piikoja ei ole tässä torpassa näkynyt, joten pienen emännän pitää aina silloin tällöin leikkiä piikaa ja siivota torppansa nurkat ihan itse (tai sitten piika leikkii emäntää - ihan kuinka vain!). Vaihdoin kesäverhot vähän tummempiin, että tuleva olkapääpotilas saa ainakin sitten pimeyden puoleen unta, vaikka kättä koskisikin. Pesin ikkunat ja vaihdoin verhot, imuroin ja pesin lattiat. Kammari jälleen ihmisasumuksen näköinen. Ikkunoita pestessä kuuntelin äänikirjoja, ensin Yle Areenasta ja sitten YouTubesta. Aloitin Taru Sormusten Herrasta- äänikirjaa, mutta en pitkälle pötkinyt vielä siinä... Mukavaa kuunnella välillä muutakin kuin musiikkia, kun sitä kuulee autossa ja nurmenleikkuussa ja ties missä!
        Siivousurakka ulottui takkahuoneen ja pesuhuoneen ja saunan puolelle, tai siis uuden siiven puolelle. Pesin ikkunat ja imuroin ja tomuutin verhot. Tulipas kirkkaat ikkunat ja mukava olo muutenkin, kun sai siistiä aikaiseksi. Siivoan aina kun ajatukset ovat sekaisin, ihan kuin konkreettinen siivoaminen auttaisi ajatusten sekamelskaan. Ainakin se vähän ajatusten hulinaa rauhoitti. En miettinyt niin kovasti Miehenmörrikän leikkausta tai siitä toipumista...

Iltapäivästä hyppäsin hetkeksi ruohonleikkurin selkään ja ajelin pihan siistiksi. Ensi viikolla ei välttämättä ehdi siihen puuhaa ihan niin hyvin kuin normaalisti, joten ajelin nyt pihamaan nurmen lyhyeksi. Onneksi se ei ihan samalla tavalla enää kasva kuin aikaisemmin kesällä, vaikka ihmeen paljon se vielä kasvaa. Johtunee kai näistä suht lämpöisistä päivistä. Tänäänkin oli melkein +20 koko päivän. Takakesä tulossa kai.

Soitin aamupäivästä Empullekin, mutta en tiedä miksi, mutta meidän välit eivät ole enää samanmoiset kuin ennen. Jotenkin tuntui, että Emppu kyseli kuulumisia vain tavan vuoksi, ei tarttunut oikein mihinkään aiheeseen ja lopetti puhelun melko lyhyeen. Harmitti vähän. En ollut ajatellut, että yhteisen työpaikan häviäminen muuttaisi meidän ystävyydenkin tällaiseksi "hyvänpäivän-tuttavuudeksi". Myönnän, että olisin voinut pitää tänä kesänä yhteyttä vähän enemmän, soitella tai käydäkin, mutta toisaalta eipä ole yhteyttä otettu Empun puoleltakaan ja yksipuolinen ystävyyskään ei pitkälle kanna... Sovin kuitenkin pitäväni syysjuhlat lokakuun puolella, kunhan pääsen lomille ja soittelen sitten ajankohtaa tarkemmin. Siitäkin tosin Emppu sanoi, että ilmoittelee sitten pääseekö vain joutuuko Tampereelle lapsenlikaksi tyttären lapsia hoitamaan... Ajattelin, että jos yhtäkään päivää ei viitsi uhrata ystävyyteen uhrata, niin mitä minä yritän.. Syysjuhlat pidän kuitenkin, tuleepa sinne sitten yksi tai ei yhtään!
       Huomenna olisi jälleen työviikko. Onneksi vain kolme päivää, mutta kuitenkin. Yksi lomapäivä viikossa ei kyllä riitä - ei ainakaan näin syksyllä enää! Jotenkin alkukesästä sitä jaksoi jo pelkästään aurinkoenergialla, mutta nyt ei oikein riitä enää pelkkä valopowerit. Eilinen työpäivä painoi kaikin puolin ja selvisin siitä vain miettimällä, että ensi torstaina olen vapaalla...

Iltasella kävin juoksulenkillä ns. limaa irrottelemassa. Vielä en ihan uskaltanut ottaa ihan tosissaan, mutta tällä kertaa juoksin jo koko matkan. Kävin rannassa kokeilemassa miten kylmäksi vesi on muuttunut, mutta eipä se vielä jäistä ollut... ja arvatkaapa kenelle iski uimis-kaipuu päälle oitis? Kaikesta flunssailusta huolimatta aion mennä vielä uimaan, kunhan näistä räkäpalleroista selviän!
       Fiilistelin vähän rantsulla hiekkaa, järven pastillisävyjä ja omaa tyhjentynyttä mieltä. Että juokseminen tekee hyvää ♥ Olen rauhallisempi ja tyynempi taas kun olen päässyt juoksemaan. Tuntui kuin juoksupaussilla ja sairastaessa jokainen kropan kulma täyttyi raskailla ajatuksilla ja epämääräisellä tukkoisella ololla stressaavista ajatuksista. Nyt on taas olo kuin perhosella, ritariperhosella ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
251. juoksupäivä (90 vko täynnä)
- 1579.5 km
- 5.5km uimarantalenkki (38min)
- juoksu kulki hyvin, ehkä vähän nuha ja limainen kurkku häiritsi hengittelyä, mutta toisaalta taas lenkin jälkeen lima irtosikin ihan eri tavalla
- jaloissa tuntui selvästi juoksemisen viikon paussi, lihakset vähän hämmentyneen oloisia jälleen juoksuista, mutta pelasivat hyvin
- hengitys (nuhasta huolimatta) hyvää, askellus lyhyttä ja tehokasta, ryhti pysyi suht hyvin, vaikka selkälihakset ovat onnettomatta kunnossa
- tajusin tänään kun juoksin rantaan, että joskus tämä matka oli minun suuren suuri tavoitteeni ja nyt juoksin sen pelkästään ihan vaan pikku lenkkinä, tavanomaisena fiilislenkkinä... uskomatonta!
- ilta oli lämmin, +18 syyskuinen ilta, hyvä keli juosta!
- jes! tekipä hyvää keholle ja eritoten mielelle!