Kiukkuinen tautipesäke

Talo on vihdoin hiljentynyt. Sekä vieraista että iltaa myöten muutenkin. Sade vähän ropisee ikkunalautaan, muuten istun oman pöytäni ääressä ja kuuntelen hiljaisuutta. Eipä mikään ole kuulostanutkaan näin hyvältä pitkiin aikoihin.
      Isosiskon porukka lähti yhden maissa iltapäivästä, minä makasin jo silloin viltin alla puolihorteessa ja siitä asti vetelin unia melkein koko päivän. Olo on ollut tänään tukkoinen, ärtynyt ja jotenkin väsähtänyt. Olen väsynyt kaikkeen: flunssaan, töihin, väsymykseen ja siihen, että en taas hallitse omaa elämääni. Kipeänä olo tekee olon vielä tuhat kertaa ärsyttävämmäksi, kuin mitä se todellisuudessa on!

On satanut koko päivän. Ihan hyvä niin, eipä ole tarvinnut potea huonoa omaa tuntoa makoilusta, kun ulkohommiin ei olisi kuitenkaan päässyt. Kävin iltasella pienellä kävelylenkillä rannalla ja otin muutamia tumman puhuvia kuvia järven yllä leijuvista sadepilvistä.
         Oli ikävä koiraa.
          Semmoinen henkeä salpaava ikävä ja tuntui yksinäiseltä kävellä meidän yhteisiä lenkkipolkuja yksin. Koiran kuolemasta on aikaa puolitoista vuotta, enkä ole edelleenkään ehjä enkä kokonainen. Olenkohan koskaan? Menetin paljon enemmän kuin pelkän lemmikin eikä kukaan oikein tunnu tajuavan sitä... Kaipaan sitä ihmistä, joka olin silloin kun hauva vielä eli. Olin pehmeämpi, lämpöisempi ja nauroin useammin... Jotenkin toisinaan tuntuu, että se osa minusta kuoli koiran kanssa.
        Ikävöin koiraa kovin. Kaikkea sitä, mitä meidän arkeen silloin kuului.
        Nämä lenkit, joita välillä kävelen niissä paikoissa missä yleensä lenkkeiltiin koiran kanssa, tekevät minut äärettömän surulliseksi, mutta samalla kertaa olen tavattoman onnellinen. Tuntuu, että olen vähän lähempänä niitä hetkiä, kun nauroin koiran kohelluksille ja olin oma itseni...

Huomenna pitäisi lähteä taas työmaalle. Tällä kertaa menen loppuajaksi Pääkallopaikalle kantamaan oman työpanokseni työmaan koriin. Taitaa olla ensimmäinen kesä, kun olo on oikeasti todella lopussa ja väsynyt ja motivaatio työhön täysin hukassa! Yleensä tietty väsymys tulee aina syksyisin, mutta tämä on jotain niin uutta, että en jaksaisi mitenkään neljää viikkoa, jota olisi työurakkaa jäljellä.
       Eikä tämä saamarin flunssa auta asiaa yhtään!
       Seuraavaksi vaadin verikokeen kaikilta, jotka tulevat tänne "lomailemaan"!