Huh hei huvitusta ja syksyn tuulia puimurin keltaisin värein!

Sunnuntai-ilta jälleen. Kyllä menee nämä vapaat sellaista haipakkaa ohi, että hyvä jos perässä kestää! Pitäisi näin syksymmällä olla tuplasti enemmän viikonloppua kuin keväämmällä. Vaikuttaa jo nämä iltaiset hämäryydet ja pimeydetkin jaksamiseen ihan eri tavalla kuin keväällä tulviva valo ja aurinko.
        Eilen oli Miehenpuolen syntymäpäivä ♥ Olin tehnyt sen piirakan täytekakuksi ja vein sen aamupäivästä päivänsankarille pusujen ja halausten kera. En tiedä kumpi maistui paremmalta - piirakka vai pusut. Oltiin suunniteltu huvipuistopäivää synttäreiden kunniaksi ja eräänlaiset kesänlopettajaisetkin ne taisivat samalla olla. Poitsu otti koulukaverin mukaan niin me selvisimme sitten helpommalla, kun ei tarvinnut kaveriksi lähteä härveleiden pyöritykseen. Käytiin yhdessä hullunmyllyssä ja se riitti, että oli pää sekaisin koko päivän. En ymmärrä, mistä nuo pienet ihmiset on oikein rakennettu. Oltiin huvipuistossa seitsemän tuntia ja koko ajan ne kieppuivat jossain ja yleensä väärinpäin!

Tässä hurjassa härvelissä "nautiskelimme" yhteisestä laatuajasta.

Kummitusjunassa käytiin, kun kaksi lippua ostettiin molemmat Miehen kanssa niin ei jäänyt sitten turhaan toinen käyttämättä. Muuten sitten katsottiin ja voitiin pahoin poikien puolesta, kun ne juoksivat laitteesta toiseen.

Jo iltapäivästä luvattu Rauli-myrsky antoi oireita ja yksi laite oli suljettuna koko päivän kovan tuulen vuoksi. Onneksi päivä muuten oli ihan täydellinen. Aurinkoinen ja poutainen. Syötiin ranskalaisia välillä, että jaksettiin ja kun ilta alkoi viiletä, oikaistiin autolle päin ja kohti kotia. Matkalla piipahdettiin vielä iltaruualla ABC:n tiskillä.
        Mies sanoi siinä ruokailun yhteydessä että vähän vilutti. Kipeän oloinen oli Miehenpuoli muutenkin, kun päästiin autolle ja olin melkein varma, että kuumetta oli melko paljon. Posket helottivat kuumina ja silmistä näki heti, että kipeäksi se reppana oli tulossa - tai jo tullut!
       Tänä aamuna kun kyselin vointeja niin kuumetta oli 38 ja olo kaikkea muuta kuin hyvä.
        Niin olin vähän ajatellutkin.
        Yskää oli ollut jo aiemmin ja siitä jo osasin ennustella, että kohta paukkaa flunssa tai ainakin kuume päälle. Sen verran stressaava on nämä lähikuukaudet ollut, ettei kroppa ihan kaikkea kestä. Hyvänä puolena on se, että kroppa kuitenkin laittaa sitten pakkolepoon näiden kuumeilujen kanssa, kun ei muuten osaa löysätä ja ottaa rennosti. Nyt on sitten pakko maata ja jos ei muuten, niin minä ainakin pidän huolen siitä, ettei liian aikaisin palloile ylhäällä eikä ainakaan työmaalla!
        Tänään ajattelin, että nämä hetket ovat yksi pahimpia tässä ei-yhdessä-asumisessa. Kun toinen on kipeä, niin ainut paikka missä haluaisi olla, olisi toisen luona. Siinä toisen vierellä tuomassa juomista ja laittamassa jotain syömistä, että toinen saisi vain levätä ja toipua. Huomenna pääsen paapomaan kunhan selviän työpäivästä. Ostan troppeja ja ruokaa, niin Miehenmuru saa rauhassa vaan maata ja nautiskella siitä, että joku pitää huolta ♥

Eilen kävi tutut sahurit sahaamassa meidän puukasan pienemmäksi. Aikamoinen kasa polttopuuta jälleen. Oikein kauhulla odottaa, mihin ihmeeseen saadaan taas tämäkin määrä mahtumaan ensi keväänä! Kaikki paikat puuta puolillaan. En tosin valita. Parempi näin päin, kuin että pitäisi talvella haalia risuja metsästä, että pysyy torppa lämpöisenä.
      Korjailtiin purut ja puumurskeet isän kanssa talteen ja siistittiin samalla puuntekolanssi. Minä olen kuin pula-ajan kasvatti, mitä tulee puun hyödyntämiseen. Otin purun kukkapenkkien katteeksi ja puunmurskeen pensaiden alusiksi. Jonkun kasan peitin pressulla ensi kesää varten ja kaksi purusäkkiä otin talteen katon alle. Ei mene ainakaan puu hukkaan tässä talossa!

Tänään oli aurinkoista, vaikka edelleen pienet rippeet eilisestä myrskystä velloivat vielä ilmassa. Puruhommat olivat... hmmm... mielenkiintoisia näin kovalla tuulella. Levisivät oikein hyvin vasta haravoiduista kasoista! Haravoija tykkäsi! Koko pihamaa oli kyllä kuin myrskyn jäljiltä aamutuimaan kun verhon aukaisi. Mitään suurempaa tuhoa ei ollut syntynyt, mutta oksaa ja lehteä oli ihan tarpeeksi. Syyshortensian kukkatertutkin olivat lennelleen pitkin pihaa ja näyttivät ihan lumipalloilta. Muutama auringonkukkakin oli kaatunut, mutta onneksi korkeimmat olivat selvinneet tuulesta.
        Huomiseksi on puolestaan luvattu monsuunisateita ja peiteltiin puukasa parilla pressulla ihan jo huomista silmällä pitäen. Minäkin ajoin nurmen tänään niin ei tarvitse ikkunassa itkeä nurmen kasvua, kun sataa niin ettei sekaan mahdu!
        Pelko persuuksissa taisi olla naapurin isännilläkin kun keltaiset puimurit ilmestyivät pelloille. Puitu vilja ja katkenneet oljet tuoksuivat. Syksy on tulossa kovaa vauhtia. Nämä tuoksut ovat ensimmäisiä merkkejä siitä.

Pienempänä tehtiin aina oljista pieniä linnunpesiä ja viskottiin toisiamme sänkipaakuilla. Naapurin isäntä on oppinut ja tällä kertaa murskasi oljet pellon pintaan. Ei päässyt naapurin likka sotkemaan olkia... Häijy mies.
        Sänkipelto on kyllä kaunis. Melkien yhtä kaunis kuin keväinen oraspelto kun vilja on nilkan korkuista ja koko aurinkoinen kesä edessä. Salaa kaipaan jo syksyäkin, vaikka kesänlapsi sielun syövereitä myöten olenkin. Syksyssä on kuitenkin oma tunnelmansa ja taikansa. Tätä syksyä odotan todella kovasti senkin suhteen, että saan olla Miehen kanssa oikeasti yhdessä. Avoimesti ja oikeasti. Viime syksynä piti vähän vielä himmailla sen suhteen, kun porukat eivät tienneet meistä ja muutenkin meidän suhde oli niin alussa, että se oli sellaista 'katsellaan-mitä-tästä-tulee'- aikaa. Nyt saan pitää Miehenrohjaketta kuin omaani! ♥ Ihanaa!

Iltasella kävin lenkillä, kun olin saanut ruohon ajetuksi. Juoksi kulki ja oikeastaan halusinkin kokeilla, mikä on tämän typykän vauhtitaso kesän jälkeen. Kuten olen sanonut, vähän oikullinen kesä treenienkin suhteen, mutta siihen nähden kunto on kyllä aika hyvä. Juoksin tänään uuden ennätyksen peruslenkkini suhteen ja tuntui oikeastaan aika hyvältä, että kintuissa kuitenkin powereita riittää. Pientä tottumista kuitenkin vaatii tämä tuleva syksy. Kesäillan ihanan vaaleat ja valoisat lenkit vaihtuvat pimeisiin iltajuoksenteluihin ihan näillä hetkillä. Otsalampun kajossa juoksemiseen ja hämärässä kuoppien väistelyyn... Motivaatiota pitää löytyä erityisesti näiden kolmen seuraavan kuukauden ajaksi.
       Iltasella soittelin Miehelle ja kyselin kuulumisia. Kipeä oli Kultamuru vielä. Voi kun olisi jo huominen niin pääsisi hoitamaan... Harmittaa kun toinen ei ole vieressä vahdittavana ja sylissä toipumassa. Huomenna sysään kaiken hellyyden sitten Mieheen koko kuormallisen verran ♥♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
247.juoksupäivä (88vko)
- 1558,8 km
- 7.2 km kylälenni (39min !!! ENNÄTYS !!!)
- juoksu kulki heti sitä tahtia, että jaloissa tuntui hyvältä ja vauhtikin oli kohtuullinen
- askellus ja ryhti olivat kunnossa ja siksi kai juoksukin kulki erinomaisesti, rullaavasti ja helposti
- kelikin oli suht kylmä, että senkin vuoksi piti vauhti pitää suht kovana
- jalat eivät oikeastaan väsähtäneet edes loppumatkasta, mutta ryhti läsähti jalkojen päälle viimeisillä sadoilla metreillä. Lihaskuntoa pitäisi ehtiä taas tekemään niin saisi senkin puolen kuntoon.
- +10, vähän tuulinen ja kylmähkö keli juosta, hämärää