Kissan viikset ja katin kontit!

Viikko voisi alkaa vaikka tiistailla tai torstailla. Ei varmasti olisi yhtä vaikeaa kuin nämä maanantait! Aamullakin kun kello piipitteli riemukkaasti vähän yli viisi, mutisin sille peiton alta että "ooppa hiljaa!". Ei olisi millään jaksanut nousta vaakatasota pystysuoraan, mutta kuten eräs pieni ihminen tokaisu osuvasti: tämä on sitä aikuisen naisen elämää!
          Viikonloput vierähtävät tässä vaiheessa kesää nopeammin kuin alkukesästä. Sunnuntaina tässä torpassa vietettiin 40-vuotis hääpäivää, vaikkakin juhlat eivät paljoa eronneet normaalista arjesta. Sulho oli vaitonainen kun kysyin, että juhlitaanko hääpäivää myöhemmin. Jotain on isä-parkakin oppinut. Erehtyi sanomaan vajaat kymmenen vuotta sitten, että kun hän täyttää 60 niin lähdetään käymään New Yorkissa. Puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan. Enemmän kai leikillään. Pikkusisko puolestaan uskoi tosissaan eikä antanut isän enää perua lupaustaan. Nyt isä on paljon varovaisempi sanomisissaan...
            Otin äidistä ja isästä hääkuvaa vastaavan kuvan 40 vuoden yhdessä olon jälkeen.
             Äidin kommentti oli, että kyllä on vanhan näköstä sakkia!
             Ei lisättävää.

Tadaa! Sain ensimmäiset tomaatit omista tomaatinretkuleista. Kolme punoittavaa poskea näkyi, kun sunnuntaina vähän harvensin lehtiverhoja raakileiden ympäriltä. Pitäisi kuulemma laittaa omena tomaattien kanssa kämppikseksi, että kypsyisivät. Tomaatti erittää jotain kypsytystä jouduttavia höyryjä, etyleeniä. Kyllä meidän pappa olisi nyt ylpeä, kun en olekaan niin onneton tomaatti-peukalo kuin luulin!
         Jippie!
         Eilen vietettiin taas laatuaikaa Oman Miehenmurun kanssa. Käytiin ensin vähän tankkaamassa evästä pikaisesti pikaruokaravintolassa ja sitten Muru vei minut autoajelulle. Olen kuullut, että pariskunnilla on erilaisia paikkoja, missä puhutaan päivän ja arjen asiat läpi. Toisilla se on ruokapöytä, toisilla sauna, toisilla sänky ennen unta. Meillä se taitaa Miehen kanssa olla auto. Olen huomannut, että puhutaan aika paljon kaikenlaisista asioista autossa istuessa. Pidettiin toisiamme kädestä (Mies piti myös ratista...) ja puhuttiin ♥ Radiosta tuli uusintana Suomen Suurimmat Häät, joita radiokanavilla vieteltiin viime perjantaina ja minuun taas osui ja upposi papin pitämät puheet rakkaudesta ja parille omistettujen rakkauslaulujen sanat. Ihan kaikkea höttöistä ja pehmeää en Miehelle sanonut, kun olin jo lauantaiyönä säikäyttänyt poloisen hää-, lapsi- ja koirahaaveineni, mutta naiselle tyypilliseen tapaan vähän värittelin kulmia vaaleanpunaisiksi ♥
          Kierreltiin Saimaa ympäri ja varsinkin Puumalassa näkyi semmoisia kalliomuodostelmia tien varrella, että piti pysähtyä ja napata muutama kuva. Ihan kuin jossain Kanadan kalliovuorilla - tai jos ei nyt ihan niin melkein...

Oli meillä Miehen kanssa toisenlainenkin keskustelu lauantai-iltana ja meni kyllä pitkälle aamuyön puolelle. Top3 aiheet olivat mustasukkaisuus, epävarmuus ja muutokset meidän suhteessa. Itkuksi se minun osaltani meni, sillä tietyt sanotut asiat mursivat kyllä paloja minun sydän-parastani, mutta kipeästi minäkin asioita esitin ja sanoin. En ole koskaan osannut oikein ilmaista itseäni puhuen ja usein ilmaisu jääkin sen verran vajaaksi, ettei toiselle jää hirveästi mahdollisuutta ymmärtää asiaa oikein.
        Puheista tuli ilmi sekin, että minun työyhteisössäni eräät tahot ovat maalailleet mustin värein minun kuvaani muille. Sanoneet asioita kuin tuntisivat minut hyvinkin ja kertoneet minusta epäilyksiään muille. Se tuntui epäreilulta, sillä minulla ei ole ollut minkäänmoisia mahdollisuuksia puolustautua tai kertoa omaa kantaani. Enemmän se kuitenkin suututti ja itkettikin. Tänäänkin vetistelin Aikulle asiasta ja vaikka Aikku ei mikään halailija-tyyppi olekaan niin se tuli istumaan viereen ja sanoi, että välitänkö oikeasti siitä, mitä minulle täysin yhdentekevät ihmiset sanovat? Olen "tiltannut" päätäni iltaisin Kosto-tv-sarjan dvd-boxin kanssa ja voisi luulla, että sen vaikutuksesta minulla olisi jo kostokaavio valmiina, mutta kun ajattelin asiaa matkalla töistä kotiin, tajusin mitä Aikku oli tarkoittanut. Minulla on ihmisiä ympärillä, jotka TODELLA tietävät millainen minä olen ja mitä en ole, minulla on ystäviä, jotka välittävät ja rakkaita, jotka tykkäävät. Puhukoot! Kertokoot mitä haluavat! Sellaiset ihmiset, jotka todella haluavat oppia tuntemaan minut, luovat omat mielipiteensä minusta sen kautta millainen minä olen heidän kanssaan tai heitä kohtaan.
         Miehenmurun kanssa käyty keskustelu ei ollut mitenkään helppo, mutta olen niin iloinen, että meillä on tällainen suhde, missä voidaan puhua semmoisistakin asioista, jotka vähän nipistelevät sydäntä ♥ Ja kai se vähän puhdistaa ilmaakin, vaikka mistään ilmiriidasta ei ollutkaan kyse. Asioiden selvittelyä pikemminkin.
         Ja sunnuntaina kun sitten käytiin tuolla autoajelulla, huomasin jälleen miksi minä olen saanut juuri tämän miehen rinnalle kulkemaan. Nappasi kainaloon, katsoi sieluun asti sinisillä silmillään ja hymyili sitä hymyä, joka on vienyt minulta jalat alta jo kymmenen vuotta ♥ mutta ennen kaikkea, se Miehenrotjake näkee minut sillä tavalla kuin ei kukaan toinen ole vielä nähnyt. Omanaan, vaikka tulisi mikä!
          Kunhan Mies unohtaa pelästymisensä hää- ja vauva-uhkailustani, niin uskallan taas sanoa, että minä olen suunnitellut tätä meidän juttua elinkautiseksi, pallo jalkaan ♥♥
          Onneksi tämä pallo sattuu olemaan näin mahdottoman mukava!

Kotona ajoin nurmikon. Isä auttoi onneksi ja tuntui, että ajo meni tänä iltana todella sujuvasti ja nopeasti. Unohdinkohan jonkun hehtaarin? Tuli hyvä mieli.
       Kaipaan jo lomaa.
       Huomaan, että ärsytyskynnys alkaa olla aika matala.
       Tänään kävin aamusta jelppaamassa Pääkallopaikalla hautapaikkojen etsinnässä. Ollaan uuden pomon kanssa käyty hommaa läpi oikeastaan koko kesä ja olen yrittänyt upottaa kaiken sen mitä minä tiedän, pomon päähän. Tänään minun mittarini pomppasi punaiselle, kun pomo katsoi kuin lehmä uutta porttia, kun lähdettiin hautapaikkoja mittaamaan! Tuntui NIIN turhauttavalta, että olen onnistunut kesän aikana saamaan aikaiseksi vain sen, että olen itse ihan uuvuksissa. Olen pomppinut kuin pajulintu sinne tänne ja luullut auttavani ja olevani tarpeellinen, mutta tänään huomasin, että olen ollut vain typerä. Ei minun panostani arvosteta, ei edes välitetä siitä, mitä olen yrittänyt tehdä. Minua on vain pomputeltu sinne ja tänne, koska olen pomppinut.
        Kaipaan jo lomaa.
        Sanoinko sen jo?
        Isä laittoi saunan päälle, että pääsen nurmenleikkuun jälkeen lämmittelemään. Tuli lämmin olo. Minun ihmisiä. Niitä, jotka tietävät ja tuntevat minut ja tykkäävät minusta niin maan pirusti!
       Viis muista!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 21.8.2016
244. juoksupäivä (87vko)
- 1539,4 km
- 5km suopohjien lenkki (34min)
- juoksu oli semmoinen pikaiseksi yritetty, mutta ei siitä ihan semmoinen tullut. Loppui vähän powerit kesken.
- tiepohja oli vähän epätasaisen ja teki askeleista arkoja
- ryhti vähän läsähti tai ainakin uhkasi läsähtää eikä juoksu niin helppoa ollut kuin olisi voinut
- mukava kuitenkin pikamatkaksi
- keskivartalo ja kinttulihaksia pitäisi ehtiä treenaamaan nyt kunnolla..
- lämmin keli, +22 ja hikinen keli juosta