Harmitusta ja harmautta unen kera!

Olen loman tarpeessa. Pitäisi kai karata Bahamalle ja istua palmun alla ja peittää jalat hiekkaan ja unohtaa arki ja työt. Nimittäin tänään olen saanut nukkua ja nukkua ja nukkua ja heti on olo paljon enemmän oma itsensä kuin näin päivinä yhteensä! Olen vain uuvuksissa ja väsyksissä ja jotenkin täysin täynnä kaikkea sitä hulahulaa, mitä työmaalla tällä hetkellä on. Ja huomenna alkaisi jälleen uusi viikko...
        Kilometrinen huokaus.
        Torstaina käytiin Miehen ja Pojan kanssa katsomassa kesäteatteriesitys. Viimeinen tänä kesänä (ei siis ollenkaan liian myöhään oltu liikkeellä...eihän?). Oltiin hyvissä ajoin, kun en tiennyt millainen kansan vaellus siellä olisi, kun kuitenkin oli viimeinen mahdollinen ilta, kun sitä pääsi katsomaan. Pekka Puupää-näytelmä oli vuorossa tällä kertaa ja tarpeeksi hauska ja höpsö näytelmä kesäteatteriin - ja miksei kyllä ihan kaupungin teatteriinkin, kun näköjään ihmisiin vetoaa tuollaiset hölmömmät esitykset. Ei niistä taidepläjäyksistä tajua normimatami mitään! Kevyttä kansalle, siinä olisi ainakin yksi lääke teattereiden rahapulaan.
        Näytelmä oli mukava, keli vain vähän viileä. Mies eikä Poikakaan olleet ennen käyneet kesäteatteriesityksessä ja olin etukäteen infonnut, että lämmintä päälle, kun istumisessa tulee kuitenkin kylmempi kuin vaikka kävellessä. Silti Poika valitteli viluaan jo puolessa välissä näytelmää. Ja johan se ilmoitti ennen kuin ainuttakaan vuorosanaa oli sanottu, että "jos minulle tulee tylsää, voin nojata sitten tähän tolppaan". Harmitti kovin, kun olin ajatellut keksiä jotain uutta ja mukavaa tekemistä porukalla ja sitten heti asenne on se, että illasta tulee tylsä... Minulta alkaa loppumaan keinot.

Eilen puolestaan oli jälleen viikonlopputöitä. En olisi millään jaksanut enää lauantaiaamulla nousta, mutta kun kello soitti 06.20 niin noustava oli. Harmaa ja kamalan syksyinen aamu jo... En minä syksyä vastaan ole, mukava vaan kun tulee taas syksykin, mutta aamut alkavat olla vaikeita pimeyden ja synkkyyden takia. Ja varsinkin, kun on muutenkin jo valmis talviunille, niin heräämiseen tarvitsee energiaa ihan toisella tavalla.
         Työpäivä tuntui pitkältä kuin nälkävuosi ja tuntui, että aika mateli. Miksei aika matele silloin kun on jotain mukavaa tekemistä? Universumin suuria kysymyksiä. Kun pääsin kotiin, niin kiepsahdin ruokapöydän kautta unten maille. Nukuin kaksi ja puoli tuntia ja raahustin (verbi kuvaa todella hyvin liikkumistani) saunaan unieni jälkeen. Teki hyvää istua kuumassa saunassa koko päivän viileässä tuulessa oleskelun jälkeen. Hartiatkin vähän taisivat saada kylmää tai sitten nukuin huonossa asennossa, sillä oikea puoli jumittaa ja on kipeä... Tämäkin vielä.
          

Syksyistä maalaismaisemaa

Isällä on ollut VÄHÄN ongelmia autonsa kanssa oikeastaan koko kesän. Auto nykii ja nostaa kierroksia kuin tyhjästä ja välillä uhkaa sammua ihan tuosta noin vain.
         Torstaina se sitten sammuikin.
          Neljän ruuhkaan ja poliisivoimia tarvittiin että saivat auton käyntiin ja korjaamolle. Suuttumus näkyi ja kuului isän kasvoilta. Autoa on käytetty huollossa vähän väliä. Välillä huollon jälkeen auto pelittää päivän, toisinaan vain pari tuntia ja aina sama vika. Nykii ja nykii vaan. Korjaamon ukot lähtevät pian varmaan hermolomalle, kun näkevätkin, että meidän auto kurvaa pihaa...
          Isällä on ollut Toyotalta laina-auto aina silloin lainassa, kun oma auto makaa lasareetissa. Torstaina tämänkertainen laina-auto aiheutti hilpeyttä. Toyota Aygo. Pieni kuin pippuri ja sai kyllä hersytettyä meiltä äidin kanssa hyvät naurut, kun kyselin pilke silmäkulmassa, että käykö se 2-tahti bensalla... ♥ Ihana pieni nysä, oikein semmoinen tättärä mutta hyvin kuulemma siihen istumaan mahtuu etupenkille, kunhan ei katso olematonta takapenkkiä. Sitä ei nimittäin todellakaan tässä mallissa ole... Naureskeltiin, että kerättyjä marjojakin saa vain ämpärin kerrallaan vietyä kaupungin pakkaseen, eheh!
          Noh.
          Itku pitkästä ilosta, kuten sanotaan. Katsotaan nyt miten isän auton käy.
          Tänään oli sadepäivä. Oikein kunnolla tiputti taivas vettä. Riittävästi.

Lojoksin koko päivän. Nukuin ja söin ja iltasella käväsin lenkillä. Ei lenkki oikein sujunut. Jaloissa oli taas powerit vähyksissä vaikka mielestäni olin syönyt hyviä hiilareita pari tuntia ennen... ei aina kulje - näköjään. Huono lenkki vaan aiheuttaa kiukkua ja suuttumusta, sitä oli havaittavissa jo lenkin aikana, kun välillä pakotti olotila ihan kävelemäänkin, että sai homman kasaan. Siinä vaiheessa itku ei aina ole kovinkaan kaukana. Ei oikein annan luonto periksi siihen, että pienellä, ns. perusmatkalla ottaisi kamalasti kävelyaskeleita enää tässä vaiheessa juoksu-uraa...
      Ei aina toimi. Ei vaan mahda mitään.
      Hartiat vieläkin vähän jumissa tänä iltana, joten istuin saunassa ja lämmitin lämpötyynyä harteille. Ei taida oikein auttaa. Toivottavasti saisi edes nukuttua ettei menisi yöunista taas osaa kääntymisiin... Pitää ryhtyä pukeutumaan poolopaitoihin ja pitkälahkeisiin välihousuihin (... ihan kuin en olisi jo viikkoa niihin pukeutunutkin... nimimerkki: vilukissanen).

Sumu nousi jo pelloilta pihamaalle tänä iltana. Syksy tulee eikä mahda mitään. Tulisipa nyt ainakin semmoinen kuulas ja kaunis syksy, että saisi nauttia viileistä ja raikkaista päivistä ja hehkuvista väreistä ♥ semmoista odotan nyt!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
241. juoksupäivä (86 vko)
- 1522.2 km
- 5 km mäkilenkki (40min)
- kuten jo ajastakin huomaa, niin ei ihan priima lenkki...
- jalat olivat voimattomat ja vauhti onneton, ihan kuin olisi liisterissä polkenut
- ryhti, askellus ja jalat - ei mikään pelittänyt
- syytä en tiedä. Välipalasta/ruuasta 2h ja silloinkin söin hyviä hiilareita antamaan energiaa
- hapekas ilma juosta sateen jälkeen, huippu keli juoksemiseen, ei ainakaan kelistä ollut kiinni...
- ärsytti ja suututti!