Mistä tätä vettä riittää?!?

Tiedättekö sanonnan "jäi toisten housujen taskuun"?
       Minulle tapahtui se tänään ihan oikeasti.
       Nimittäin minulta jäi työmaan avaimet kotiin tänä aamuna. Huomasin asian vasta kun kurvasin autolla työmaan pihaan ja kopasin auton konsolilta avainten normaalia paikkaa. Eipä löytynyt. Olin laittanut tänä aamuna toiset housut, kun satoi niin kovin, että sadevaatteiden alla olisi mukava jos housut olisivat vähän "löysemmät" kuin mitä farkut ovat ja tietysti avaimet jäivät farkkujen taskuun eilisen jäljiltä.
       Ei auttanut muu kuin käydä hakemassa Pääkallopaikalta avaimet lainaan. Pomoa vähän hymyilytti, mutta lupasin kyllä palauttaa avaimet - jos en hävitä niitä...

Satoi ihan KOKO PÄIVÄN.
     Kotiin tullessa sanoin kotiväelle (jotka tietysti olivat olleet koko päivän mukavasti sisätiloissa), että tämä on kyllä ammatinvalinta-asia... Valitettavasti. Olo oli kuin vesisaavissa uineella rotalla... Voikohan ihminen kutistua jos likoaa tarpeeksi vesisaavissa? Toivottavasti. Olen nimittäin suurentunut parilla kilolla alkukesän jäljiltä. Syytän kyllä niistä kiloista meidän uutta pomoa, joka aina käydessään tuo meille herkkuja... liian mukava pomo näkyy siis naisten vyötäröissä. Todistettu asia.

Pitäisi ruveta taas lämmittämään takkaa. On vähän semmoinen fiilis taas torpassa näiden sateiden jälkeen, että pieni lämpö sisällä ei olisi pahitteeksi. Tänään en jaksanut siihen hommaan vielä paneutua, mutta jos huomenna tuikkaisi tulet takkaan kun tulen töistä. On vaan niin luksusta herätä semmoiseen taloon, missä leijuu pehmeä lämpö ♥ Salaa jo odotan tuvan lämmitys kautta (eli syksyä ja talvea toisin sanoen, mutta en huutele sitä vielä kovin julkisesti, kun virallisesti elokuu on kesäkuukausi...). Ystäväni sanoi taas päinvastoin, että kohta PITÄÄ taas ruveta lämmittämään. Niillä tosin lämmitys toimii kattilan kautta eikä uunin kuten minun torpassani. Ehkä se lämmitys prosessi sitten on vähän erilainen ja tunnelmaltaa köyhempi, tiedä tuosta. Minä kuitenkin odotan tulen ritinöitä takassa ja leivinuunissa. Odotan. Odotan. Odotan.
        Nukuin töiden ja ruuan jälkeen taas muutaman tunnin. Olo on kyllä ihan toisenlainen, kun saa vähän otettua unta. Eli kyllä pitäisi huolehtia riittävästä unen saannista ihan koko ajan. Nytkin yritän oikeasti päästä ajoissa peiton alle että olisin huomenna edes vähän virkeämpi.
         Alkuillasta lähdin lenkille.
         Olen nyt yrittänyt harjoitella taas motivaation saamista juoksuun. Tiedän kokemuksesta, että mukavassakin lajissa tulee välillä niitä hetkiä kun ei viitsisi eikä jaksaisi. Huomasin vain tuossa tuonnempana, että tällä kertaa minun motivaationi puute johtuu tavoitteiden puutteesta. Ennen oli tavoitteena 10km tai 15km juoksua, mutta nyt olen vähän unohtanut laittaa tulevaisuuteen tavoitteita. Ei ole oikein syytä haastaa itseään. Tänään sitten päätin taas vähän haastaa itseäni ja kuntoani ja yrittää piristää treenausta vaikka kelit eivät enää niin piristäviä olisikaan. Tämäniltainen lenkki sujuikin oikein hyvin. Oli oikein mukava juosta, vaikka sadetihnua satoikin koko ajan. Oli ainakin kostea ilma ja hyvä hengittää. Vähän tuli vain kuuma kun olin varautunut kylmempään keliin... En vain uskaltanut topissa juosta, kun oikea puoli hartiasta on vieläkin vähän kipeä. Hyvä fiilis jäi lenkistä ja se jo itsessään lisäsi motivaatiota juoksuun. Jes!
        Eilen vietettiin Miehen kanssa mukava ilta yhdessä. Tuntui kuin olisi palattu niihin meidän alkumetrien fiiliksiin, kun oli oikeasti lämmintä ja pehmeää yhdessä. Tänä kesänä on ollut vähän kivikkoisempaa aikaa meidän suhteessa, mutta tuntui ihanalta, että pohjimmiltaan se meidän rakkaus ei ole muuttunut mihinkään, vaikka välillä se onkin kaiken kiireen ja stressin ja väsymyksen alla mytyssä. Eilinen oli taas hyvä muistutus siitä, miten ihanaa on, kun vieressä on ihminen, jonka kanssa on kaikin puolin hyvä ja turvallinen olla ♥ Rakastan. Yhä ja vieläkin ja edelleen. ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
242. juoksupäivä (87vko alkaa)
- 1529.4 km
- 7.2 km kylälenkki (43min)
- juoksu tuntui alusta asti vaivattomalta ja mukavalta, jalat veivät eikä tuntunut olokaan raskaalta
- yritin pitää ryhdin hyvänä ja sekin auttoi siinä, ettei kroppa lösähtänyt jalkojen päälle vaan pysyi ryhdissä ja jaloille jäi tilaa.
- askellus, ryhti ja hengitys toimi tällä kertaa hyvin ja juoksu oli suhteellisen kevyttä ja hyvävauhtista. ei mikään huippujuoksu, mutta hyvä perustreeni. Ajallisesti en ole paljoa vauhtia saanut kiristettyä, mutta jospa sitä syksyn aikana innostuisi vähän haastamaan myös nopeudessa
- keli oli mukavan kostea, lämminkin, ehkä liiankin lämmin varustukseen nähden
- fiilis oli hyvä juoksun jälkeen ja ainakin motivaation kannalta nämä juoksut ovat tärkeitä!
- hurraa!