Aamulla kun kello soi vähän yli viisi, ajattelin, että mitenhän nopeasti pomo soittaisi että missä olen. Tuskin ihan heti, kun eihän se edes tietäisi, etten ole työmaalla, kun ollaan ihan eristyksissä... Ehkä ensimmäinen soittaja olisi ollut Aikku, joka olisi ihmetellyt, miksen tule avaamaan ovia. Kömmin ylös siis vain sen takia, että Aikku pääsi sisälle...
Kun ajelin aamutuimaan töihin tuli ihan syksy fiilis. Ei tarvinnut kuin pompata elokuulle niin meikäläisellä alkoi syys. Tuntui vain, että ihan minkä tahansa mutkan jälkeen olisi voinut eteen paukata sänkipelto ja ruska. Nytkin on ilta taas niin pimeä, ettei mitään näy kun ikkunasta katsoo. Koko työpäivänkin oli ihan syysolo ja haaveilin käsikädessä kävelystä Oman Murun kanssa naapurin sänkipellolla (naapuri tuskin tykkäsi haavekuvastani...)
Tähän päivään mahtui kuitenkin pientä kärhämääkin, kun ihmiset eivät aina ymmärrä, ettei olla töissä viikonloppuna ja että kukkia ei tarvitse joka sekunti kastella! Yritin pysyä rauhallisena ja tyynenä ja kertoa millaista viikkoa meidän pitää läpi vetää, että ehditään tehdä koko viikolle suunnitellut hommat. Ei siis pelkästään kastella vaan hommia on muutama muukin. Hihat savusivat, mutta eivät palaneet.
Kotona odotti viidakko. Nurmi oli taas kasvanut melkein Amazonin näköispainokseksi ja onneksi isä oli jo vähän pyöristellyt kulmia työnnettävällä koneella, niin ei tarvinnut ihan rakennusten reunoja nuolla isolla koneella. Ihan tarpeeksi oli tekemistä muutenkin, kun puolen kahdeksan maissa vielä puhdistin konetta pienessä vesisateessa. Ajattelin, että nyt istun ja leikkaan vaikka sataisi kissoja ja koiria niskaan! Ja ajoin myös. Sain ajettua ja nyt on hyvä mieli. Saa sataa minun puolestani.
Iltasella kävin sitten pitkästä aikaa lenkillä. Viikon väli kaikenmaailman tiputusten ja "suolausten" takia ja täytyy kyllä sanoa, että juoksu kulki kuin unelma. En tiedä onko rautakuuri tepsinyt ja happi kulki veressä paremmin vai mikä, mutta olisin voinut juosta taas ikuisuuden. Tämän illan juoksu oli taas ns. Forrest Gump-juoksu ♥ Juoksin uutta lenkkiäkin ja se osoittautui mukavaksi metsätieksi, pehmeä pohja eikä kuitenkaan liian pehmeä. Ja pieni vesisade teki vaan hyvää. Oli hapekas ja hyvä ilma!
Tykkäsin.
Mutta eipä tartte tämmöisen päivän jälkeen unta odotella.
Vähän aikaa luen kirjaa ja sitten sammun kuin saunalyhty takuulla!
P.S. Huomenna pitää metsästää mansikoita, vaikka maksaisivat miljoonia. Pakasteesta ei löytynyt kuin vajaat neljä rasiaa! Jaiks!
P.P.S. Huomenna on myös se kontrolli verikoe. Jaiks jaiks!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
237. juoksupäivä (85 vko alkaa)
- 1496.3 km
- 6.2 km harjulalenkki (40 min)
- MAHTAVA JUOKSU! jalat kulkivat kuin unelma ja jaksoin painaa ylämäenkin aika mukavasti ilman suurempia hapotuksia
- askel ja ryhti pysyivät hyvinä, vaikka keskivartalo on päässyt rupsahtamaan ihan liiaksi..
- hengitys (kylkihengitys) sujui hyvin ja kai sitä happeakin kulki johonkin kohtaan, kun jalat veivät ja matka luisti.
- ilma oli ihanan raikas. Vähän satoi ja oli semmoinen sateinen fiilis kokonaisuudessaan, ei ainakaan kuuma!
- +20, satoi, pilvinen ja vähän kylmä ennemmin kuin kuuma
- MAHTAVA OLO JÄLKEEN PÄIN JA UPEA FIILIS HYVÄSTÄ JUOKSUSTA - JA KAMALA NÄLKÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti