Kaksi naista meni mustikkaan ja molemmat mahtuivat!

Mitä hulabaloota taas tämäkin viikonloppu. Eilen töitä ja tänään yritän sitten ahtaa koko viikonlopun huilaamiset ja tekemiset yhdelle päivälle. Huh hei!
      Isosisko perhekuntineen lähti, pikkusisko tuli - tosin vain viikonlopuksi ja ainoastaan vain mustikkametsään mennäkseen... Lähdettiin aamupalan jälkeen naapurin metsään siskon toivomuksesta ja aikataulukin oli tiukka siskon juna-aikataulujen takia. Ei siis ihan ihanteelliset puitteet marjametsään, kun minun mielestäni mustikkaan mennään ajan kanssa ja omaan metsään ♥
       Toivottavasti ensi viikolla ei ole jatkuvaa sadetta niin saisin mentyä vielä keräämään omien ehtojeni mukaisesti loput mustikat.

 Oltiin puolitoista tuntia ja sain vajaan viisi litraa eli puolikkaan ämpärin. Olin ajatellut, että olisin ollut metsässä yhden ämpärillisen verran, mutta sisko sanoi puolen ämpärin jälkeen että nyt mentiin. Keli oli ihana. Tuuli - ei hyttysiä, oli lämmin - marjat olivat kuivia ja paarmojakaan ei ollut yhtä tai kahta enempää. Unelma ilma kerätä mustikoita!
        Iltasella pitäisi vielä puhdistaa mahdollisista lehdistä ja muista roskista. Sisko ainakin puheiden perusteella taisi pikemminkin kerätä karvamatoja, kun huuteli koko ajan, että toukka siellä ja toukka täällä. Kova taistelu siis marjoista!

Marjastajan siisti käsi ♥

Eilen töiden jälkeen vietettiin Miehenpuolen ja pojan kanssa leffailtaa. Tein meille pellillisen pizzaa ja toin mukanani Avatar leffan, jota kumpikaan ei ollut nähnyt. Eivät tainneet tykätä, kun poika huokaili jo puolessa välissä, että ehditäänkö illalla enää ollenkaan uimaan... Vähän harmitti, kun olin kuitenkin yrittänyt valita semmoisen leffan, joka olisi ollut mielenkiintoinen ja erikoinen. Mentiin vielä kymmenen maissa iltauinnille ja vaikka vesi oli lämmintä niin tuli aika vilu tuulisella rannalla. Iltapalaksi kelpasi sitten taas pizzapalatkin ja kokista tuntui hyvältä että edes ruoka kelpasi, vaikka leffa olikin ohari.
       Meillä on ollut Miehen kanssa keskustelua mustasukkaisuudesta ja mitä isosiskon kanssa puhuin ja kyselin asiasta niin aika yleinen aihe alussa olevan suhteen kanssa... Minä olin ehkä mustasukkainen tai kateellinen Miehesta ihan alussa, juuri kun alettiin seurustella "vakavasti", mutta Mies on näyttänyt oireita vasta nyt - vuoden seurustelun jälkeen. Ymmärrän tietysti ettei ihmiset ole samassa tilanteessa tai samoissa fiiliksissä yhtä aikaa, mutta tuntuu hassulta, että kun tunnetaan nyt paremmin toisemme kuin vuosi sitten niin ei pitäisi olla enää niin paljon epävarmuutta toisen tunteista. Mutta on vain.
       Enkä oikein ole löytänyt keinoa millä saisin niitä tunteita Mieheltä vähennettyä, kun kuulemani ja kysymäni mukaan moiset tunteet eivät tule minun käytöksestäni tai puheistani.. Alkaa olla keinot vähissä eikä taida jäädä mahdollisuudeksi kuin antaa aikaa ja puhua aina asiasta kun se kohdille tulee.

Ajelin äsken työnnettävällä leikkurilla vähän ahtaita nurmipaikkoja ja olisi kai pitänyt saada nurmi kokonaan ajetuksi, mutta kun se viskaa vettä vähän väliä niin ei jaksa pomppia koko ajan katon alle. Toivon todella, että ensi viikon alussa olisi poutapäiviä. Nurmi kasvaa nyt niin kamalaaa vauhtia, että jään kyllä kakkoseksi...
       Syvä huokaus...
        Niin ja pitäisi osata välillä relatakin. Varsinkin, kun viime viikolla on ollut tiputuksessa... näin minulle on sanottu. Että pitäisiköhän sitä sitten köllähtää lukemaan vaikka kirja loppuun.
       Kannatan.