Pouta kahden sateen välissä

Monsuunisateet väistyivät täksi päiväksi - ainakin hetkeksi. Kun viikon sataa joka päivä, tuntuu pouta ja aurinko entistä paremmalta. Tänään nukuin kuin Ruusunen ja pomppasin pihatöihin heti kun aamupalan sain vatsan poimuihin syötyä. Piti trimmailla reunukset ja ajaa nurmikko.
          Tuli hyvä mieli kun sain nurmen taas siistiksi ja voipi jälleen viikolla sitten sataakin ainakin sen puoleen ettei tarvitse pihatöitä harmitella. Kylläpä sitä nurmea olikin! Paksua ja korkeaa. Eipä ihmetyttänyt, kun sadetta on saatu ja suhteellisen lämmintä kaiken aikaa. Nämä menneet viikot ovat olleet oikeastaaan vain harjoittelua, nythän se vasta sitten näyttää miten kaikki kasvaa, kun eletään keskikesää ♥

Kukkapenkitkin ovat röyhähtäneet oikein kunnon kasvuun ja on pitänyt jo vähän niitä tukea, kun rötkähtelevät muuten pitkin maita ja mantuja. Korkeimmat kukat ovat jo vähän kärsineet sateista, mutta nämä puolikorkeat selvisivät paremmin. Pitäisi taas käydä vähän siistimässä noita juuruksia, mutta olkoot nyt vielä ainakin tänään. En jaksa mennä enää kyykkimään...
        Eilen oli työpäivä. Ei ollut montaa tuntia, mutta kyllä siitä ihan itsensä sai taas väsyksiin. Suntiohommat ovat siitä kummallisia, että vaikka fyysinen kuorimitus on minimaalinen, niin väsymys on melkein rankempi kuin kovan työpäivän jälkeen kun riehuu fyysisesti. Minulta hajosi kengät. Tosin ostin ne rippijuhliini eli onhan tässä melkein 20 vuottakin, mutta kun ne ovat aina olleet siron näköiset, vaikka minulla on iso jalka. Nyt pitää metsästää sittten uusia kenkiä jostain. Noista kengistä ei ole edes suutarille viemistä...

Se taisi ensi viikoksikin lupailla sateita. Loppuviikosta ollaan Miehen kanssa lähdössä lomailemaan Länsi-Suomeen, joten toivottavasti siellä olisi mukavan poutaista. Aiotaan kävellä kaikki Miehen lapsuuden pakat läpi ja tutustua Vaasaan ja lähiympäristöön kolmen päivän aikana. Meidän pieni mini-loma. Odotan kyllä reissua innolla ja sitä, että pääsee taas pitkästä aikaa rannikolle ♥ Kunhan kelit suosisivat...

Kolmesta omenapuusta jäljellä yksi...

Tänään isä nykäisi kaksi kuollutta omenapuuta pois takapihalta ja jotenkin tontti näyttää siltä kohden kamalan avaralta. En tiedä tappoiko puut viime vuoden pakkanen ja vähäluminen talvi tai jokin muu, mutta kuori niistä oli rapsahtanut halki puolesta välistä runkoa... Harmitti ja harmittaa edelleen, sillä nuo kuolleet puut olivat ne, joista tuli parhaimman makuiset omenat. Tietystikin juuri näin. Ei tuo kolmaskaan mitenkään hyvin jaksele, kun puolet oksistosta on kuollut myös, mutta sentään toinen puoli vihertää, mutta tuskin se omenoita tekee...
        Tänään pitäisi vielä ehtiä lenkille, uimaan ja Miehen kainaloon katsomaan leffaa. Katsotaan nyt miten päivä riittää taas kaikkeen ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
Torstai 7.7.2016
231. juoksupäivä (82 vko)
- 1463,3 km
- 7.2 km kylälenkki (39min)
- juoksu tuntui ihan hyvältä, vähän väsymys painoi, mutta muuten hyvä olo
- askellus hyvää ja tasaista
- ryhti huononi heti kun vähän väsähti, joten keskivartaloon pitäisi saada lihaksia enemmän...
-+16 ilta-aurinkoinen ja vähän kylmä, tuulinen

10.7.2016
232. juoksupäivä (82 vkoa täynnä) 
- 1468,3km
- 5km metsätie (29min)
- spurttilenkki: täysillä juoksua ja pulssin tasailua kävellen
- ainakin sydämen päälle otti
- hyvältä tuntui, vaikka vähän liian nopeasti jalat väsähtivät
- +22 aurinkoinen ilma