Subtrooppinen ilmasto ja muuten vaan hikinen arki...

Huh hei!
      Hengissä olen, vaikka onkin edellisestä postauksesta vierähtänyt viikko ja tällä hetkellä kirjoitan tätä postausta sairaslomalaisena, mutta hengissä kuitenkin! Meidän Vaasan reissun jälkeen ei ole yksinkertaisesti ollut energiaa enää iltaisin heittäytyä kirjoittamisen ihanaan maailmaan ja raapustaa ajatuksia paperille, vaikka ajatuksia olisi ollutkin. Yritän nyt vetää vähän yhteen kulunutta viikkoa ja sen tuomia ajatuksia.
       Isosisko perheineen ovat olleet pian kaksi viikkoa kesälomalla täällä samoissa nurkissa ja täytyy kyllä sanoa, että viikko menee, mutta toinen viikko alkaa jo väsyttämään. Rytmi on niin erilainen eikä oikeastaan jää "omaa aikaa" yhtään, kun se mikä aika jää töiltä ja kotihommilta menee sisarenpojan kaitsemiseen. Mainio tapaus, mutta sillä on niin paljon energiaa vielä silloinkin kun mie olen kuluttanut omani loppuun... Ja viime viikonloppuna kun minulla oli kolmen päivän vapaa, niin minun riippukeinussa makasi sen viikonlopun ajan siskon mies enkä minä! Se kuvastaa hyvin sitä, mitä tämä lomahotellin pito oikein on.
        Lauantaina oli ystäväni häät ja sain kuulkaa sen polttarikirjan tehtyä - päivää ennen tosin, mutta sain kuitenkin. Siitä tuli ihan mukava ja pitänee vielä antaa tuoreelle vaimolle sitten vielä muistitikulla kuvat niin saa tilata kuvia ihan irtopainoksena jos haluaa.

Häät olivat mukavat ja ihanat. Pitkästä aikaa taas semmoiset juhlat missä ei tarvinnut hirveästi pönöttää. Minut tosin laitettiin semmoiseen pöytään, missä ei kamalasti ollut juttukavereita ja myöhemmin sitten kävi ilmi, että vastapäätä istui mies, jota sulhanen yritti saada minut hakemaan tanssiin eli kai jonkinmoinen paritusmeininki oli istumajärjestystä laatiessa ollut... En mie ketään käynyt hakemassa, mutta tanssia sain ihan mukavasti. Harmitti vain oikeastaan se, ettei menty Oman Murun kanssa sinne. Häät on jotenkin niin parijuhla ja varsinkin silloin kun olisi se pari olemassa eikä kuitenkaan paikalla niin tilanne on vielä harmillisempi. Olen ollut muutamissa häissä sinkkuna eikä sekään nyt kovin mukava fiilis ole, mutta kyllä se ajatus, että olisi ollut oma mies kainalossa ja tanssipari käsimitan päässä teki vähän haikeaksi kun ei sitten kuitenkaan paikalle päässyt...
          Muutenkin meidän Vaasan reissun jälkeen olen ajatellut meidän ensimmäistä yhteistä seurusteluvuotta. Siihen on mahtunut aika paljon kaikenlaista, mutta suurimmaksi osaksi ollaan oltu kyllä umpirakastuneita ja umpionnellisia. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.." Vihkipapin tutut lauseet muistuttivat minuakin siitä, että rakastaminen on paljon muutakin kuin se perhosteleva tunne vatsanpohjassa. Se on jatkuvaa tahtomista. Tahtoa rakastaa toista aina, jokainen hetki.
          Tästä rakkaudesta oli kyllä hyvä esimerkki eilen, kun töissä tuli päiväkahvilla huono olo. Oikeastaan miuta oli särkenyt päätä melkein kaksi päivää, mutta ajattelin että kärsin vain nestevajauksesta ja join paljon työpäivän aikana. Join kai sitten liikaa, kun kahvilla alkoi huimata ja tuli kamala olo. Jalat menivät veteläksi ja heikotti. Soitin Miehelle, että minun pitää perua meidän suunniteltu tapaaminen töiden jälkeen kun olo on niin kurja. Se sitä vähän aikaa harmitteli, mutta sanoi sitten että ei kai sille mitään mahda. En halunnut ihan suoraan sanoa miten huono olo minulla oli, kun tiedän miten hössäävä luonne Mies osaa olla. Puhelusta ei kuitenkaan mennyt kovin kauan kun auto oli meidän työmaan pihassa ja Mies harppoi sakastin puolelle missä istuin lattialla ja nojasin penkkiin. Se siinä vähän aikaa oloa katsoi ja kokeili pulssia ja otsaa ennen kuin sanoi, että vie minut päivystykseen. Päivystyksessä ottivat verta ja laittoivat tiputukseen. Suolojen määrä veressä oli alhainen ja hemoglobiini samoin. Noh, hemppa minulla on aina ollut alhainen, varmaan perintötekijöistä kiinni osaltaan, mutta suolojen vähyys johtui kuulemma runsaasta veden juonnista ja vähästä suolaisen määrästä. Mies istui vieressä koko neljätuntisen sairaalakeikan. Piti kädestä ja piti huolta. Ihan uusi kokemus minulle. Ei minusta ennen ole pidetty huolta - siis muut kuin äiti ja isä, mutta niiden kuuluukin pitää huolta. Minusta ei ole kukaan ns. perheen ulkopuolinen taho pitänyt samanlaista huolta kuin mitä Mies eilen piti.
          Sain kaksi päivää sairaslomaa ja tänään olo on ollut jo parempi, vaikka olenkin yrittänyt olla iisisti ja juoda paljon ja syödä suolaa. Oikeastaan vähän suututtaakin, että päästin itseni siihen pisteeseen, kun kuitenkin olen aina ollut kamalan tarkka juomisesta helle aikaan. Ehkä se päänsärky hämäsi. Luulin sen johtuvan nestevajauksesta, vaikka se olikin suolaisen vähyyttä. Nyt tiedän sitten senkin...

Tänään on ollut jälleen kuuma päivä. Ei ehkä niin tukahduttava kuin mitä eilen (+28) mutta lämmintä on ollut tänäänkin. Olen kävellyt taas koko päivän paljasjaloin ja nauttinut kesästä, sen minkä ololtani olen jaksanut. Vähän semmoinen väsähtänyt olo on kyllä ollut koko päivän ja nukkunut olen, ensin yöunia 11h ja sitten päiväunia vielä 1,5h joten uupumistakin on kai ollut mukana myös.. Ja kyllähän tämä kotona oleva hurlumheikin syö voimia, kun koko ajan joku itkee, tupa on sotkussa, pöytäpinnat on täynnä kamaa, mikään ei ole omaa eikä missään saa olla rauhassa. Kaikki vapaaehtoiset voivat kokeilla tätä samaa pyytämällä sisarensa miehineen kahdeksi viikoksi asumaan lasten kanssa omaan kotiin. Huomaatte kyllä, miten "ihanaa" se alkaa viikon jälkeen olla...
         Isäkin sanoi, että menee poutapäivät vähän hukkaan kun ei saa tehtyä hommia samaan malliin. Se on maalaillut ja laitellut tippalistoja talon vanhalle puolelle. Uuden puolen mukaisesti. Komeaksi talo alkaa tullakin, kun se saa ryhdikkäät valkoiset välipienat ja tippalistat, mutta alkaa aika olla kortilla siinäkin hommassa, kun ensi viikoksi on luvattu taas sadeviikkoa...

Kävin uimassa toissapäivänä ja tänä iltana. Vesi on nyt juuri sopivaa. Tarpeeksi viileää, että virkistää, mutta tarpeeksi lämmintä, että siellä voi uida. Tänä iltana varsinkin uiminen teki NIIN hyvää. Sai olla täydellisessä hiljaisuudessa ja järven helmassa ja vain uida edestakaisin tyyntä järvenselkää pitkin. Nautiskelin ja nautiskelin ja nautiskelin. Keräsin vähän akkuun virtaa samalla.

Hellettä on piisannut ja juokseminen on jäänyt tältä viikolta. Eilen olisi ollut lenkkipäivä, mutta sattuneesta sairaalakeikasta johtuen en juossut eilen metriäkään. Pitänee huilata vähän aikaa ennen kuin taas kokeilee.
       Tänään justiinsa ajattelin, että kamalan katkonainen on ollut tämän kesän juoksut. Ei oikein ole ollut semmoista ehjää treenikesää ja nekin treenit joita oon treenaillut ovat olleet vähän huonolaatuisia. Liekö väsymystä vai jotain muuta. Mietiskelin jälleen, että jotain pitäisi tehdä tämän elämän kanssa, että sen saisi tasapainoon ja jaksaisin enemmän, mutta niin kuin nytkin kello on taas yli puolen yön. Pitäisi olla nukkumassa eikä kukkumassa.
         Sunnuntai-iltana saatiin myös suru-uutinen mummosta. Mummo kuoli myöhään sunnuntai-iltana. Jotenkin se, että sitä osasi odottaa teki kuolemasta vähän helpompaa, mutta ei se surua vähentänyt. Papan kuolema tuli niin yllättäen, ettei siihen oikein osannu valmistautua ja se tuli vähän shokkina, mutta mummon kanssa se kuolemisen odottaminen ja sen väistämättömyys tuntui melkein yhtä pahalta. Vasta tänään saatiin äitin kanssa puhuttua, kun tässä on ollut kaikenlaista. Mummo haudataan viikon päästä... Minulla ei ole enää isovanhempia. Se puoli suvusta on nyt sammunut. Se tuntuu pahalta.

Helteinen autere...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
19.7. tiistai
234. juoksupäivä (84vko alkaa)
- 1478, 9km
- 5km metsätie (30min)
- tasainen, hyvä juoksu
- kylkihengitys toimi, lyhyet askeleet
- keskivartalo lösähtänyt
- +22 aurinkoinen ilta!
- ihana juosta pitkästä aikaa!

22. 7. perjantai
235. juoksupäivä (84vko)
- 1486, 1 km
- 7.2 km kylälenkki (41 min)
- juoksu tuntui ihan hyvältä, vähän huomaa keskivartalon lösähtäneen
- eikä jaksanut ihan samalla tavalla jalatkaan
- olo kuitenkin muuten hyvä juoksun jälkeen
- +20 pilvipoutainen trooppinen ilta

24.7 sunnuntai
236. juoksupäivä (84 vkoa täynnä)
- 1490. 1 km
- 4km metsätie (25 min)
- spurttilenkki: pikataival- kävelyä- pikataival
- vedin väsymykseen asti ja ainakin sydämeen otti jos ei muuta hyötyä
- vähän kuuma keli juosta...
- +25 aurinkoinen, tuuleton ja hikinen ilta