Monsuunisateet ulkona, monsuunitulva sisällä

Mitä on luvattu, sitä myös sitten saadaan.
       Tämä totuus pätee oikeastaan paremmin sateiden kuin helteiden kanssa. Tällekin viikolle luvattiin sadetta koko viikolle ja siltähän tämä nyt näyttää, että sitä myös sitten tulee. Ulkotyöläisen onnen toinen puoli. Näköjään meidän pitää maksaa siitä, että saadaan nautiskella lämmöstä ja helteestä ja saadaan siitä ilosta vielä palkkaa, tämä kolikon kääntöpuoli onkin sitten vähän erilainen. Sataa, myrskyää ja tuiskuaa, mutta työt eivät odota. Sateeseen on mentävä ja sadevaatteet vedettävä niskaan.
        Eilen tultiin porukalla yhdellä autolla, kun isän auto on lasareetissa ainakin vielä kuukauden ennen kuin tilattu osa tulee (jos se sittenkään on vielä se osa, mistä homma kiikastaa...). Tulimme kotiin ja menin kylppäriin pesemään käsiä.
        Sukat kastuivat. Matto oli litimärkä ja kaakeleilla näkyi lammikoita. Nostin maton pois ja kurkistin kaapistojen alle. Lätäkköä löytyi lisää. Pyyhin pyyhkeisiin veden ja huikkasin isän katsomaan. Ei näkynyt suurempia vuotokohtia liitoksissa, joten syötiin ja katsottiin sitten. Lattialla taas lätäkkö. Putkimies tuli harvinaisen nopeasti, mutta kun olimme laittaneet hetkeksi jo vedet puhuksiin ja laskettiin paineet pois niin putkimies ei millään saanut vuotokohtaa esiin. Suututti jo se, että olimme varotoimena laittaneet ne putket puhuksiin.. Sitten putkimies nappasi yhden suojaraudan lavuaarin alta tulevasta kylmävesiputkesta pois ja pyyhkäisi mutterin pintaa. Kostui. Ja kohta siihen tuli tippakin.
         Huokaistiin helpotuksesta, kun edes jonkinmoinen syy vedelle löytyi. Putkimies vaihtoi osan ja kokeiltiin. Vettä suihkusi liitoksesta nyt oikein sumuttamalla. Sitten homma vähän levisi käsiin. Kävi ilmi, että koko mutterisarja, koko liitoskohta, joka on putkessa heti kun putki seinästä tulee kylppärin puolelle, oli osa osalta rikki ja puhki ja halki. Jokaisessa osassa oli kunnon halkeama tai hiusmurtuma josta vesi oli tihkunut. Ties miten kauan. Katastrofin ainekset hommassa oli sen suhteen, että jos mutterit ja liitokset olisivat pettäneet itsekseen, olisi pumppu pumpannut kylppäriin ja koko uudelle puolelle meidän kaivon tyhjäksi (!!) eli noin 5000 litraa lilluisi tässä takkahuoneen ja pesutuvan alueella...
        Ei kamalasti naurattanut.
         Nytkin joudutaan vähän kylppärin seiniä kuivattelemaan varmuuden vuoksi.
        Toivottavasti ei kamalasti olisi ehtinyt seinän väliin valua ja kastella aluksia.
        Mikä kotiin tulo!

Tänään töissä sattui sitten vähän ikävän oloinen sattumus, kun löydettiin työmaan puunhankaan laitettuna videokamera. Ei siinä ollut virtaa eikä kasettia, mutta jonkinmoinen vihje se kyllä oli siitä, että meitä seuraillaan. Olo oli likoilla epämukava ja pälyilyä riitti koko loppupäiväksi. Minä olin pahoillani siitä, että en pystynyt pitämään yllä ns. turvallisuuden tunnetta. Ja jotenkin tunsin myös vähän semmoista riittämättömyyttä siitä, ettei minusta ole tyttöjä suojelemaan... Toivon todella, että pomo ottaa homman kuitenkin tosissaan, sillä eihän tuollainen muuta voi olla kuin pelottelumielessä tehtyä ilkivaltaa.
         Tänään satoi kuin monsuunien aikaan konsanaan! Joka tauolla vaihdoin uudet hanskat, kun edelliset valuivat vettä. Kukkapesien siistimiseen en kamalasti käyttänyt energiaa, kun ne kuitenkin sateessa menevät huonoksi, mutta sen verran, että siistiltä näyttävät. Likat mättivät tehdyille käytäville hiekkaa, ettei menisi kanttaus ihan hukkaan.
          Töiden jälkeen Oma Mies oli pyytänyt käymään ja pöydällä odotti ISO kotipizza. Ananas-kinkku täytteellä. Aika ihanaa ♥ Yritin kyllä sanoa ja näyttää toiselle, että yllätys oli mieluinen ja ihana. Toivottavasti meni perille. Söin nimittäin hyvällä halulla ja meinasin sitten nukahtaa pelkästä hyvästä olosta Miehen olkaa vasten, kun vähän aikaa oltiin sylityksin ja vaihdettiin kuulumisia ja hellyyttä.
             Rakastaminen on ihmeellinen voimavara ♥

Kävin iltalenkillä vaikka sadetta vihmoi iltaan asti melkein vaakatasossa. Helppo oli hengitellä, kosteutta oli ilmassa ihan tarpeeksi. Vähän kai väsymys vei suurinta paloa juoksusta, mutta ei se nyt mitenkään hankala reissu ollut. Ehkä vähän ryhti petti kun loppumatkasta rupesi väsymään..
       Iltasella lojoksin ja puhuttiin Miehen kanssa puhelimessa.
       Molemmilla aikamoinen ikävä...
       Sataa edelleen. Kohta pitää hankkia kanootti että pääsee töihin.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
230. juoksupäiväkirja (82 vko alkaa)
-1456, 1km
- 5.4km uimarantalenkki (30min)
- juoksu kulki ihan kivasti, ehkä vähän jaloissa tuntui väsy ettei mennyt askel niin kevyesti, mutta ei mitään suurta ongelmaa
- hengittäminen oli helppoa kun koko ajan satoi ja oli ilma kosteaa
- ryhti lösähti loppumatkasta ja ehkä siksi askelkin vähän painoi
- +12 sateinen ja hämärä ja tuulinen ilta, kylmä