Minulla on ikävä ♥

On taas ollut koiraa ikävä enemmän.
      Koko ajanhan minulla on tyhjä kohta sydämessä, mutta näinä päivinä on taas ikävä koskenut enemmän. On ollut yksinäinen ja tyhjä olo. Olen istunut melkein joka ilta koiran haudalla, vienyt kynttilän ja puheskellut kaikesta. Sitä minulla on eniten ikävä.
       Koiralle puhumista ja sitä katsetta, kun selvästi huomasi, että hauva ymmärsi joka sanan ja otti sanattomalla tavallaan osaa minun puheisiini, olivatpa ne sitten murheita tai iloja.
        Kaipaan sitä, että kun tulin töistä kotiin, koira oli vastassa ja jos päivä oli mennyt huonosti se fiilis loppui siihen, kun sai vähän aikaa halia ja painaa posken pehmoista turkkia vasten.
        Medän yhteiset lenkit olivat sitä 'meidän aikaa' kun saatiin touhuta ihan kahdestaan. Koira nuuski pientareita ja minä nautin siitä, että sai höpötellä koiralle omiani ja olla sen kanssa ihan kahdestaan. Hymyilin siihen aikaan paljon enemmän. Katselin koiran touhuja ja hymyilin hyvin useasti sen hassun näköiselle naamalle sen jälkeen, kun koiruus oli työntänyt puolet päästä lumihankeen tai saanut katajasta neulaset turkkiinsa.

Kaipaan meidän iltoja kun köllittiin vastakkaisilla sohvilla. Koira toisessa ja minä toisessa. Koira nukkui ja minä katselin sydän onnea ja rakkautta tulvillaan sitä pientä olentoa, joka oli niin riippuvainen minusta, mutta todellisuudessa minä tarvitsin koiraa enemmän.
          Hauva teki minusta paremman ihmisen.
          Olen oikeasti sitä mieltä, että koiran mukana minusta kuoli kaikki pehmeä ja hyvä, mitä minussa oli. En ole koiran kuoleman jälkeen löytänyt itsestäni samanmoisia kohtia enää enkä varmaan löydäkään. Menetin parhaan ystäväni ja se raapaisi minuun sellaiset jäljet, että ei semmoista pakkelia löydykään, että ne haavat paikkaisi.
          Löysin villakangastakistani koiran karvan viimeeksi kun vetäisin takin päälleni. Valkea ja vähän kihara karva oli taskun reunassa eikä se ollut ainoa. Annoin niiden olla. Enää ei talosta löydy mitään sellaista mikä kertoisi siellä olleen koiran. Uudistettu tupa hävitti kaikki viimeisimmätkin merkit koirasta. Uusi lattia ja uudet seinät. Ei näy edes sitä tummaa jälkeä koiran omassa kulmassa, mikä syntyi kun koira käydessään maate nojasi seinään aina vähän...
           Istun iltaisin kynttilän kera pitkän aikaa koiran haudalla ja toivon, että näkisin edes unta... Minulla oli tänään niin ikävä meidän valkomustaa otusta ja tunsin oloni yksinäisemmäksi kuin pitkiin aikoihin.
           Miksi jätit minut tänne...
           Minulla on ikävä ♥