Olen miettinyt tätä kysymystä paljon tänä kesänä, oikeastaan aloitin sen miettimisen jo viime syksynä, kun suunnitelmani työpaikasta ei täyttynyt ja piti huomata jälleen, että elämä ei mene sinne mihin itse ohjaa.
Tästäkin puhuttiin tänään likkojen kanssa, siis siitä onko meidän elomme täällä johdettu jo etukäteen tiettyihin päämääriin ja kuinka paljon voi itse vaikuttaa omilla valinnoilla. Olen ollut pitkään jo sitä mieltä, että tietty suurempi voima meitä täällä vie, joka sysää erilaisia mahdollisuuksia tielle ja avaa ja sulkee ovia ja ikkunoita.
Uppouduttiin keskusteluihin niin täysin, että kun haettiin tavaroita niin unohdettiin puolet. Koko ruumis kärsi aivokapasiteetin ylikäytöstä, mutta älyttömän kiehtovaa oli puhua välillä täysin utopistisesta ja elämänfilosofisesta aiheesta. Mielettömiä keskustelukavereita ♥
Miehenmörri ei ollut ennen marjapoimurilla poiminut, joten sekin tuli nyt sitten kokeiltua. Kun päästiin metsään kärpäset ja paarmat löysivät Miehenmurrikan oitis ja härnäsivät sitä koko sen parituntisen mitä metsässä oltiin... reppana poloinen...
Joku oli ehtinyt kuitenkin ennen meitä. Suurista apajista ei ollut tietoakaan ja selvästi oli varpuja riivitty muulla kuin poimurilla... Suututti vähän - tai siis aika paljonkin. Minusta niillekin marjanpoimijoille pitäisi antaa vain poimuri käteen ja sanoa, että siitä vaan keräämään. Se harava ja saavi-yhdistelmä on epäreilu ja epäterveellistä varvukolle.
Rauhallinen metsä, ihanan leppoisa keli ja ei kiire mihinkään - niin eikä hirvikärpäsiä eikä oikein muitakaan ötököitä minun kimpussa. Miehenmurri keräsi kaikki metsän öttimönkiäiset, mikä ritalillinen mies! ♥
Saatiin yhteensä 6 litraa marjaa ja ajattelin, että yksi ämpäri vielä pitäisi saada kerätyksi ennen lumia ja niitä kärpäsiä.. Saisi sitten talvella tehdä mustikkapiirakkaa suu mustana!
Tänään ajoin kotona nurmen ja ajattelin siinä ajellessa, että kaipaan oikeasti sitä, että saisi nukkua hyvin ja pitkään. Aloittaa pihahommat aamusta ja lopettaa iltaan niin ettei olisi mikään kiire eikä tarvitsisi valita mitä tekee. Tänäänkin olisi pitänyt oikeasti ensin trimmailla reunat ja sitten ajaa nurmi, mutta kun luvattiin sadetta huomiseksi, niin tänään piti käyttää poutakeli hyväksi.
Ehkä sekin päivä vielä tulee, että saa tehdä pihatöitä ilman kiirettä.
Ja kävin iltasella vielä juoksemassa. Vähän nahkea lenkki eikä jalat taida ihan palautuneet olla vielä edellisistä haasteista sunnuntailta. Normi lenkin kuitenkin juoksin, ettei jalat totu siihen, että pääsevät aina helpolla kun eivät jaksa! Ei se niin toimi.
Hyvältä se olo taas juoksun jälkeen tuntui ♥
Lainasin eilen pari kirjaa, kun vein äänikirjoja kirjastoon
- Juokse paremmin (Sam Murphy ja Sarah Connors, Readme.fi)
- Täsmäliike - Toiminnallinen myofaskiaalinen harjoittelu (Ari-Pekka Lindberg, Fitra)
- Kehonpainoharjoittelun käsikirja (Mark Lauren yhdessä Joshua Clarkin kanssa, Basam Books)
Tässä voikin palata aiheeseen, mikä tekee minut onnelliseksi?
Parisuhteen ja läheisteni olemassaolon lisäksi, oma hyvinvointi, treenit ja oman kropan mahdollisuudet ♥ En juokse, että saisin kiinteämmät pakarat enkä harrasta pilatesta, että saisin pestä pyykkiä pyykkilautavatsallani. Juoksen ja treenaan, koska se tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi. Bonuksena se, että se tekee kropalle hyvää ja keho muuttuu.
Tärkein onnellisuuden tekijä on kuitenkin oma rakas ja rakkaat läheiset, jotka luovat perustan kaikelle muulle hyvälle. Pitäkää huoli omista ihmisistänne ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
370. juoksupäivä (135 vko)
- 2302,4 km
- 7.2 km kylälenkki (41min)
- lämmittelyt alkuun, vähän alussa tuntui vielä etureidessä kireyttä ja jalkapohjien pehmusteissa hiertymää... ihmeellistä, kun sukka on ollut koko ajan todella hyvä.. en tiedä
- perusjuoksu, vähän nahkeaa meno kyllä oli eikä semmoista lennokasta ja hyvää kuin joskus
- hengitys nopeaa, joskus puuskutusta
- askellus ja ryhti hyviä kuitenkin
- vatsalihakset ja selkälihakset pitäisi saada kuntoon, niin ja pakarat
- +18, lämmin ja tuuline ilta, hiki tuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti