Tämä päivä ja tämä viikko ovat olleet työhistoriani kummallisimmat. En tiedä johtuuko se ilmasta, työmotivaatiopulasta tai inspiraatiovajauksesta, mutta tuntui ettei päivällä loppua olisikaan ja taivas työnsi vettä koko ajan. Olo oli uitettu, märkä, kostea ja kalsea - ja lopen väsynyt.
Meidän sadevaatteet eivät ehtineet edes kuivua, kun ne piti tauon jälkeen laittaa päälle ja piti pitää huolta, että likatkaan eivät lähteneet märissä vaatteissa ulos. Annin takki vuoti toisesta olkapäästä ja reppana joutui vaihtamaan paitaa melkein joka tauko. Tai ainakin olisi pitänyt vaihtaa...
Palkitsin itseni kamalasta viikosta, kun kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa vähän kanaa ruuaksi, kurvasin lehtihyllyn kautta ja ostin Sport-lehden uusimman numeron. Olen kytännyt sitä koko heinäkuun lopun ja nyt sen sitten hyllystä nappasin. Kotiin kun pääsi ja sai vähän ruokaa suuhunsa, alkoi sade tuntua jo paremmalta. Varsinkin kun sitä sai kuunnella viltin alla, vatsa täynnä, jaloissa villasukat ja kammari hämäränä.
Nukahdin.
Mustaan ja tervehdyttävään uneen.
Lueskelin likoille tänään infopläjäystä Antarktiksesta ja siinä sanottiin, että Antarktiksella ei ole satanut 2 miljoonaan vuoteen... Miltähän se mahtaisi tuntua? Ja kun täällä päivitellään myrkytuulia, niin Antarktiksella huippunopeus on ollut 320 km/h.
Joten ehkä kuitenkin otan nämä meidän sateet vähän useammin kuin 2 miljoonan vuoden välein ja vähän pienemmät tuulenpuuskat. Kaikki on suhteellista.
Eilenkin piti ryhtyä töistä tullessani laittamaan hellaan tulia, kun sähköt oliva poissa. Ei toiminut uuni eikä sähköhella, mutta onneksi puuhella vieressä pelittää silloinkin kun mikään muu ei. Miehenmurri sanoi, kun paistoin kasvispihviä ja höyryttelin kasviksia ja tein lihaliemikastiketta, että puuhellalla tehty ruoka maistuu paremmalta ♥
Minusta tuntui koko ajan huonolta emännältä, kun en saanut aikaiseksi kuin onnetonta ruokaa. Mies on tyytyväinen, joten kai se oli pääasia. Ei kuoltu nälkään, mutta ehkä puuhellalla tekemistäkin pitäisi harjoitella, että osaisi olla tehokas ja käyttää vähän lämpöä hyväkseen.
Toisaalta oli ihan kivaakin, että oli vähän ongelmia. Silloin kun muutin tänne maaseudun helmaan, ongelmia oli lähes koko ajan, kun törmäsi koko ajan asioihin, jotka olivat vähän eri tavalla kuin kaupungissa asuessa. Nyt kun asun jo 12 vuotta täällä, ongelmia on vähemmän, sillä asioihin suhtautuu eri tavalla. Osaa ottaa "vastoinkäymiset" jo elämään kuuluvina asioina eikä itke enää lumen tuloakaan jo illalla, vaikka lumityöt odottaisi vasta aamulla.. Olen kasvanut emännäksi huomaamattani ja nyt olisi aika olla itsestään vähän jo ylpeä!
Sain hellalla ruokaa Miehenmurrikalleni, mutta en oikein osannut olla tyytyväinen saavutukseeni, kun ruoka ei ollut gourmeeta vaan pikemminkin sellaista "evakkoruokaa ilman sähköä"-laatua. Pitäisi vaan enemmän ajatella onnistumisia eikä miettiä mitä ei saanut aikaiseksi.
Vesi oli kylmää ja virkistävää ja puhdistin pääni ja mieleni koko hemmetin viikosta. Anni laski tänään omia työpäiviään ja minä laskin niitä mielessäni. Toisaalta pelottaa, toisaalta olen innoissani. Kummatkin ovat kai hyvin tyypillisiä tunteita, kun pohtii uuden aloittamista ja vanhasta irtaantumista.
Miehenmurrikan kanssa puhuttiin puhelimessa ja ärsyynnyin, kun puheet menivät työmaalle oitis ja siihen mikä siellä mättää tai pikemminkin kuka siellä mättää. Minua ei ole enää aikoihin hetkauttanut se, kuka tekee ja mitä tekee, kunhan ei tule tekemään sitä minun tontilleni tai minun nenäni eteen. Niin kauan kun minä saan tehdä työni ilman, että kukaan roikkuu helmassa, olen tyytyväinen. Mutta minua ärsyttää ja suututtaa työmaan meininkin siinä, ettei siellä kukaan ole samalla puolella. Siellä eletään kuin jossain reality-ohjelmassa, missä vain ne selviävät, jotka mustamaalaavat toisia mahdollisimman paljon! En minäkään pyhimys ole, mutta sellaista toisen musertamista en ymmärrä. Miksei itse voisi olla se parempi puolisko, vaikka toinen puoli olisi kuinka idiootti hyvänsä? Miksei voisi olla se, joka kerrankin ei mene muiden puheisiin mukaan vaan hoitaa vain sen oman tonttinsa ja on hiljaa? Ei siellä parhaita ystäviä tarvitse kaikkien kanssa olla, mutta voisihan sitä vähän toisen puolella välillä olla. Ihan vaikka vaan omaksi iloksi, jos toinen ei siitä ymmärtäisi kiitollinen ollakaan!
Tämän viikonlopun aikana aion ottaa täydellisen pesäeron koko työmaahan. Puhdistin sielua ja päätä ensin uinnin muodossa ja sitten sateen keskellä saunassa, joten melko puhdasta alkaa olla. Nyt kun vielä nukun pimeää unta aamupäivän puolelle, luulen että olen puhdistettu rentoa ja mukavaa viikonloppua varten ♥
Sataa. Vieläkin. Kaatamalla.
Voiko parempaa keliä olla ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti