Lämpöä, siivousta ja syksyn satoa.

Kyllä teki vapaa-aamu hyvää ♥
      Heräsin, kun heräsin ja otin aamupalan ilman, että piti katsoa vauhkona kelloa, että ehtiikö töihin vai eikö ehdi. Söin ja luin lehden ja nauratin äitiä ♥
      Aamusta vielä oli poutaista ja porukatkin menivät hetkeksi pensaaseen keräämään viimeisiä viinimarjoja talteen. Minä lämmitin uunia ja tein Miehenmurrikalle kakkua. En ole mikään jauhopeukalo ja huomasin sen taas tänään. Vaahdotin munat ja sokerin valkeaksi vaahdoksi, mutta kun piti käännellä jauhot vaahtoon niin kaikki jauhot löytyivät kakkutaikinan keskeltä yhdestä möykystä, kun kaadoin taikinan vuokaan... öhöm...

Lopputulos paiston jälkeen oli kohtuullinen. Äiti sanoi aloittelijan tuuriksi komean korkeaa kakkupohjaa, mutta minusta se oli vain rakkaudella tehdyn leipomuksen antia ♥ Rakkaus nostattaa myös kakkupohjaa ♥

 Oli ihanaa lämmittää uuniakin pitkästä aikaa. Tuli rätisi ja ritisi uunissa, kun jaksoi vähän aikaa tehdä ensin töitä sen kanssa että sai hormin vetämään. Onneksi meidän leivinuuni ei ole niitä vaikeimpia vaan veto löytyi kun poltteli vähän paperia uunin alaluukuissa. Nyt iltasella olikin ihan mahtavaa tulla saunan jälkeen lämpimään tupaan ja kun olin vielä lämmittänyt takkaakin, niin ei ainakaan tarvinnut palella tai etsiä villapaitoja. Villasukat jalassa olenkin kuljeskellut jo koko kesän!
        Vilukissa villasukissa ♥

Ja kun eilen olin puolitajuton töiden jälkeen enkä jaksanut tarttua imuriin, niin sadepäivän kunniaksi tartuin imuriin ja moppiin tänään. Siivoilin torpan taas mukavaksi, pesin lattiat ja raivasin tasot puhtaaksi. Siivoaminen on kyllä semmoista puuhaa, että siinä puhdistuu lattioiden ja pöytien lisäksi myös sielu ja sydän ♥ Sitten rojahdin sohvalle lukemaan Juoksemisen taito-kirjaa, jonka lainasin eilen kirjastosta. Yritän kouluttaa itseäni juoksemisessa, ettei tulisi tätä mitä nyt poden eli todella epätasaista juoksutreeni-kautta...
        Tänäänkin olen hieronut ja painellut kipeitä pisteitä nilkan ympäriltä ja yrittänyt ymmärtää, mitä minun kroppani yrittää kertoa. Missä kohtaa tein jotain väärää? Miehenmurrikka sanoi, että kyse on ylipäänsä ylikuormituksesta, olen juossut liian jumissa olevilla lihaksilla. Mutta kun enhän minä ole melkein 8 kuukauteen saanut juostua kunnon viikkorytmiä itselleni. Viikko on ehkä sujunut hyvin ja sitten ollaan taas kintut pystyssä sairastuvalla...
        Turhauttavaa ja on taas semmoinen olo, etten enää ikinä juokse niin kuin viime vuonna...

Lukutuoli odottaa syksyn iltoja ja hyviä kirjoja. Puistelin jo villaviltin kesän pölyistä ♥

 

Iltasella piipahdin uimassa.
       Olihan kylmää!
       Ähisin ja puhisin niin, että jos joku olisi kuullut niin olisivat luulleet että rantaan tulija oli ainakin höyrylaiva tai muu moottoriajoneuvo eikä emäntä! Vaikka totutin yläkropan kylmään veteen ennen kuin pulahdin (sillä luin jostain, että näin keho pystyy valmistautumaan kylmään paremmin) niin kyllä se kylmyys aika kangistavaa oli. Pitää ensi viikolla viedä mittari, vaikka pelkään, että sen jälkeen en enää mene uimaan, kun näen mittarista että lukema on alle nollan...
         Mutta.
         Lauantaisaunan jälkeen olo oli hyvä, rentoutunut ja rauhallinen, tyyni.
         Uiminen nosti vähän adrenaliinia ja sauna puolestaan laski sitä. Nyt jos uni ei tule kuin nuijanukutuksella niin ihme on!
         Äiti ja isä saivat iltapoudalla vielä muutaman ämpärin punaisia marjoja kerättyä. Täti tulee niitä huomenna hakemaan. Ja meidänkin pakaste on jo ihan täynnä mehunkeittoa odottaen. Isä laittoi vanhan pakkasenkin päälle, joka kannettiin tuparemontin yhteydessä jo "varastoon". Se oli oiva lisä pakastetiloissa, jota minä kutsun jo älyttömäksi ylituotannoksi!