Aamulla oli vähän vaikeuksia peiton alta nousemisessa, kun peitto olisi niin mielellään minut pitänyt luonaan - ja minäkin olin tykästynyt siihen yön aikana aika kiinteästi! Onneksi aamu oli aurinkoinen, vaikka vähän kyllä ikkuna-efekti huijasi, kun näytti ihan siltä, että nyt ne pakkaset saapuivat! Maa oli vain niin kasteinen ja pieni sumu leijui ylempänä kuin normaalisti... Lämpöasteita siellä onneksi oli, ei huolta, huh!
Minun pitäisi saada jokin diplomi tai metallinen mitali, sillä olen saanut kolmessa ja puolessa kuukaudessa likat rampautettua täysin - itsestäni tietysti puhumattakaan! Hieroin tänään molempien harteita ja ajattelin samalla, että olen sadisti ja orjuuttaja, kun saan työntekijöitteni hartiat siihen kuntoon, mitä tytöillä tänään oli!
Ehkä jossain Taivaan pimeimmässä kolkassa on minunlaisilleni paikka, kunhan se Viimeinen Päivä koittaa...
 |
| Väriminttu hehkuu parhaimmillaan ja aivan mahtavat värit kivikasaa vasten ♥ |
Miehenmurriahan minä mietin heti kun aivot saavat omaa aikaa ♥ Meillä oli eilen mukava ilta ja saatiin istua sylikkäin pitkästä aikaan. Miten toista voikin olla niin ikävä?! Kun kumpikin tekee ulkotöitä, niin illat ovat aina hyvin mielenkiintoisia sen suhteen, että kumpi nukahtaa ensin... Tällä kertaa minä torkahdin ehkä viideksi sekunniksi, mutta ehdin jo siinäkin ajassa puhua unissani!
Ollaan siis aika väsyksissä molemmat.
Mietin eilen, siis haaveksin suorastaan, syyslomasta. Viikosta kun ollaan vaan ja tuijotellaan kun lehdet tippuvat koivusta yksi kerrallaan. Kaivataan molemmat jo vähän semmoista vapaata olemista, kun lomastakin alkaa olla kuukausi (heh).
Ei kun tosissaan.
Minulla on tämä viikonloppu töitä, viime viikonloppu oli työntäyteinen ja vielä ensi viikonloppukin menee töissä, ei kyllä tässä aika pitkä rupeama tulee yhtä kyytiä tehdä töitä yhdellä vapaapäivällä. On pelkästään luonnollista että sitä jo tässä vaiheessa vähän unissaan puhuu bussikaistalla ajamisesta!
 |
| Ruohonjuuritasolla. |
Juoksun jälkeen kävin jäähyttelemässä lihakset järvessä. Pinta oli tyyni ja pastellinsävyinen, mutta ihanasta rauhasta oli kyllä rauha kaukana! Läheisellä parkkipaikalla moottoripyörämiehet sutivat ja kaasuttelivat kuin mielipuolet ja ulvahtelu kuului rantaan asti!
Joku saisi joskus selittää sen touhun idean minulle!
Johan ne renkaatkin ovat ihan neliöitä, kun yhdessä paikassa pyöritään kuin hyrrät.
Ei ymmärrä.
 |
| Ah, mikä silmiä hivelevä kauneus ♥ |
Tahallaan se minua nauratti kun huomasi, että nauruhermo oli pinnassa, mutta tulipa ainakin vatsatreeni tehtyä samalla. Eikös sitä sanota että 5 minuutin nauru vastaa 15 minuutin treeniä! Me sentään puhuttiin ainakin tunti!
Kohta vatsalihakset soivat kuin kalvorumpu!
Oikeasti on älyttömän ihanaa, että oma puoliso on huumorintajultaan niin samanlainen. Ei tarvitse selittää naurunaiheita, kun toinen nauraa samaan aikaan ja tajuaa jo puolesta sanasta sen, mikä on hauskaa ♥ Se meillä Miehenmurrin kanssa on aina toiminut ja se on minusta ollut aina se, mikä meitä yhdessä pitänyt silloinkin kun ei yhdessä-yhdessä olla oltu.
Huumori ja nauru.
Äiti sanoi, että parisuhteessa on silloin kaikki hyvin kun on toiselle puhumista ja toisen kanssa naurattaa ♥ Pitää nimittäin aika hyvin paikkansa.
Syksyssä on omat tuoksunsa, värinsä ja tunnelmansa.
Olen alkanut pitää syksystä ♥ Kaikkien näiden vuosien jälkeen huomaan ettei siinä mitään vikaa oikeastaan ole. Kun on elämässä rakkautta, lämpöä ja suukkoja niin syksykin on kuin pehmeä villapaita, jossa on värikkäitä viiruja ja paksuja palmikoita ♥
P.S. Meillä oli viime viikon lopussa äärettömän hauskaa työmaalla kun Anni toi näytille niiden shiatsu-hieronta istuimen. Ristittiin se Joonatan Maubiksi, Raamatusta kun kerran seurakunnan töissä ollaan. Joonatan hieroi valittamatta vuorotellen minua ja Aikkua ja huomasin, että aika kiva olisi tämmöinen selänhieronta ihan vaikka vain iltasella kun lukee tai neuloo niin voisi yhden 15min session pitää.
Taidettiin olla vähän väsyneitä, kun sanottiin että onnistuisikohan istuimella hieroa etupuoleltakin... rintalihakset olivat vähän kipeät haravoinnista ja kolauksesta...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
376. juoksupäivä (137 vko alkaa)
- 2334.4 km
- 6km minikylälenkki (34 min)
- pelkäsin vähän, että jalka alkaa taas vihoitella, mutta hieronnat ja kaikenmaailman poppakonstit näytti tehonneen ainakin tällä kertaa ja jalka pysyi suhteellisen kilttinä. Kyllähän se loppumatkasta tuntui, mutta ei oikeastaan enää sattunut
- tuntui ihanalta kun sai juosta ns. oikeaa juoksu, oikeassa asennossa, oikeissa askelluksissa ja oikeaa vauhtia
- hengitys oli rauhallista, ryhti hyvä ja askelluskin lähellä normaalia
- en pitänyt kompressiosäärystimiä ja viimeksi taisin juosta ilman neljä kuukautta sitten... teki hyvää eikä jalat sen ihmeellisemmältä tuntunut.
- rintalihaksien kireyden huomaa siitä että oikean olkapään liikerata on vähän vajaa ja sitä jomotteli heti muutaman kilsan jälkeen. Jäkitän sitä jotenkin.
- iltasella vähän kipeytyi jalat ihan ulkolaidat, mutta toivottavasti iltahieronta auttaa
- ihana oli juosta pitkästä aikaa sillä lailla oikeasti
- +20 lämmin ja mukava keli juosta, ei tullut hiki eikä kylmä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti