Oltiin tyttöjen kanssa tänään niin puhki ja väsyksissä taas viikosta, että askeleet alkavat olla laahustavia eikä yhtä iskussa kuin joskus kesäkuussa. Minä myönnän heti, että olen uuvuksissa. Sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä kesä on ollut TODELLA rankka!
Eilen tuli vähän tunteet pintaan ja padot murrettua, kun lehdessä oli se työpaikan haku käynnissä, jota kyttäsin tähän syksyyn. Noh, eihän se ollut sen paikan haku, mitä luulin. Kuun loppuun asti on hakuaika, mutta aika selvää taitaa olla, etten sitä paikkaa hae. Tuli itkut purettua vähän kaikesta tämän kesän padotuista fiiliksistä...
Tämä kesä on osoittanut sen, että minä en kuulu porukkaan eikä minua sinne haluta. En minä tulisi viihtymään sellaisessa työssä, missä saisi koko ajan arvuutella, mitä kenellekin uskaltaa puhua ettei rikkinäinen puhelin hoida hommaa ihan toisenlaiseksi... Ja muutenkin. Tänä kesänä olen ollut tosi tiukoilla henkisen puolen suhteen, sillä en ole tottunut siihen, että minusta puhutaan niin paljon ja kaikkialla ja täysin vääriä asioita! Joten eiköhän minun urani tässä työssä - ainakin tämän firman kohdalla - lopu tähän kesään.
Päätöksen jälkeen olo on kevyempi, vaikka ainahan se elämän uusi suunta pelottaa ja jännittää.
Tänään työaamu aukeni vähän eri tavalla kun meitä kohtasi varastoilla avoimet ovet ja vorojen jäljet. Meiltä oli varastettu kaikki koneet, mitkä kantamalla on saatu ulos. Ja kaikki ovet oli murrettu järeillä työkaluilla ja lukot leikattu irti. Vaikka kohde oli vain työmaan varasto, olo oli silti vähän epämääräinen. Harmitus oli eniten trimmerin kohtalosta, sillä tykkäsin ihan älyttömästi siitä härvelistä, kun se mahtui niin hyvin kivien väliin ja oli kevyt! Suututti ja harmitti yhtä aikaa... Munapäät!
 |
| Naapurin emännän kukkakimppu...naapurin isännän mukaan kerätty tulomatkalta meidän pellolta, mutta se oli helppo uskoa juksaukseksi, sillä minulla ei kukat vielä näin komeasti kuki! |
Lenkki meni ihan hyvin.
Powerit olivat kyllä nollissa, kun ei vain riittänyt energiat lennokkaaseen menoon. Väsytti ja uuvutti puolessa välissä matkaa, mutta juoksin nyt kuitenkin kun olin kerran matkaan lähtenyt. Vähän rippasi vettäkin, mutta ei tuo satamaan ryhtynyt. Paarmat purivat ja jahtasivat koko matkan... olen taas verihukan partaalla.
Onneksi postilaatikosta löytyi juoksulenkille palkinto. Kodin kuvalehti lojui laatikossa kuin olisi tiennyt, että semmoiselle olisi tarvetta huomenna kun pääsen töistä pois ♥
Eilisiltanakin simahdettiin elokuvan pariin jo puolen kymmenen maissa ja kömmittiin sitten peiton alle yhdentoissa maissa kun heräiltiin... Ihan älytöntä tämmönen uuvuttaminen. Nykyaika on kamalaa! Vaikka tässä meidän ajassa on kaikkea arkea helpottavaa ja elämää helpottavaa asiaa, niin tuntuu että elämä on muuten raskaampaa kuin ennen. Olen aina sanonut, että olen syntynyt vääränä vuosikymmenenä. Olisi pitänyt syntyä 20-luvulla...
Mutta pitää ottaa rentous, hiljaisuus ja hitaus tähän nykyarkeen sieltä mistä sen saa. Kuten nyt esimerkiksi Miehenmurun kanssa sohvan nurkassa köllimisenä ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
377. juoksupäivä (137 vko)
- 2341.4 km
- 7km metsätie (38min)
- juoksu kulki ihan hyvin eikä oikeastaan pahempaa kipua jaloissa tuntunut, loppumatkasta pohkeet kiristelivät
- hengitys suht tasaista ja ryhtikin kesti viimeisiä sataa metriä lukuunottamatta kun vähän lösähdin
- askellus jo parempaa, mutta kyllähän siitä normaalista askeleesta vielä puuttuu semmoinen lennokkuus ja rentous. parempi kuitenkin jo
- tie oli vähän hankala isoine kivineen, mutta menihän tuo...
- ilma lämmin, pilvinen, vähän rippasi vettä lopussa
- +18, lämmin elokuinen ilta
Nuo työilmapiirijutut ovat kyllä kurjia ja hankalia! Tsemppiä valintasi suhteen! Toivotaan, että asiat nyt järjestyvät. Mukavaa alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaJa kun se ilmapiiri on yksi tärkeimpiä juttuja työssä jaksamisessa. En usko, että ihan täysin ristiriidatonta työpaikkaa onkaan, sillä erilaisia ihmisiä tulee aina olemaan, mutta kun on 11 vuotta samassa työpaikassa eikä asiat parane, on kai parempi kokeilla jotain muuta. Ihan jo itsensä ja hyvinvointinsa takia. Väkisinhän ei saa ketään itsestä tykkäämään ja henkilökemiat ovat kyllä niin mystisiä juttuja muutenkin, että ei niitäkään ihan väkisin saa aikaiseksi.
PoistaUusi suunta ja hyppy tuntemattomaan on aina kuitenkin asia, joka mylläyttää elämää vähäksi aikaa sekaisin. Toivottavasti hyvällä tavalla :)
Kiitos kommentista ja iloista syksyistä alkuviikkoa!