Kukkapenkkimaratooni ♥

(* Voin nyt jo etukäteen varoittaa, että tämä postaus on pihaa tulvillaan! Tämä emäntä on ollut koko illan ihan täpinöissään ihanasta lämmöstä, kesäkelistä, ja omasta pihasta ♥)

Voisin ryhtyä pitämään jonkinmoista pihaterapiatunteja, sillä ainakin itse saan pihasta ihan älyttömästi energiaa ja powereita ja itsetuntoa! Vaikka pihahommissa ei toisinaan mitään järkeä olekaan kun niiden jäljiltä on kun vapaapainin hävinnyt osapuoli, niin siltikin en vaihtaisi pihahommia mihinkään muuhun terapiamuotoon. Mitä aivolomaa!
      Työmaalla ajettiin nurmea. Anni oli viime viikolla napannut askelmittarilla matkan ylös, minkä käveli ruohonleikkurin kanssa ja summaksi tuli 17 km... Minulla oli samanmoinen urakka tänään, kun likat nappasivat molemmat ajettavat leikkurit ja ajelivat edeltä. Minulle jäi viimeistely. Leikkuri on kevyt eikä se muuten mitään kamalan vaikeaa maastoa ole, kun pinnanmuotoja ei juurikaan löydy, mutta meillä on jalan-tappaja-saappaat, joita meidän on lain ja järjestyksen nojalla pidettävä! Niissä on turvakärki ja ovat NIIN painavat ja NIIN epämukavat koko päivän pidettäväksi, että minun jalkani olivat ihan kuolleet kun 8 tuntia saapasmarssia oli takana! Olisi tehnyt mieli nostaa jalat seinälle ja upottaa ne kylmään kylpyyn - ei kuitenkaan siis samaan aikaan...
       Kotona olisi mieliteko vaakatasoon vetänyt puoleensa, mutta ponkaisin sitkeästi pystyyn, sillä muuten ei kukkapenkit tule valmiiksi jos piika makaa sohvalla käsivarsi silmillä! Pitää mennä ja tehdä hommat ja sitten levätä.

Aloitin puolipyöreästä etupihan penkistä, kun ajattelin että kun voimat vähenee niin ainakin nämä ensimmäisellä silmäyksellä näkyvät penkit olisivat sitten hyvin tehtyjä... Piti napata sininen jättiläinen pois kun siitä oli kaatunut lähes kaikki varret - siis ritarinkannus. Säälitti ja harmitti, mutta rumasti makoili muiden kasvien päällä.
         Ehkä paras kommentti mitä olen koskaan kuullut, oli kun äiti tuli pihalle ja olin juuri ehtinyt aloittamaan raivaamisen niin äiti tokaisi, että "ammattilainen on ammattilainen, tuleepa siistiä!" ♥
         En aina muista ajatella, että todellakin olen tämän alan ammattilainen ja varsin hyvä siinä mitä teen. Tuntui kuitenkin hyvältä, että sen huomion teki joku muu kuin itse.

Talon ympyräpenkki olikin todella komea tänä vuonna. Kaikki kasvoivat hyvin kylmästä alusta huolimatta. Tässä vaiheessa piti jo välillä olla ihan polvillaan, sillä päkiät olivat kuin tulessa tässä vaiheessa. Alkuviikon kukkapesät ja nyt omat kukkapenkit tekivät jaloille saman mitä räjähtävä dynamiittipötkö kämmenelle...

Paraatipenkin raivaus olikin aikamoista. Kivikon päälle kasvaneista heinistä minun on päästävä eroon kyllä jotenkin muuten. Tehokkaammin. Kitkemisellä en taida pärjätä. Ja kivien välissä oli kamalan isoja muurahaisia! En tiedä mitä kasvuhormonia ne oli käyttänyt, mutta olisivat kai jaksaneet kantaa minutkin mukanaan, jos olisivat saaneet otteen! Olipas kookkaita!
        Uudet perennat olivat juurtuneet hyvin. Nukkapähkämö oli tuuhentunut oikein kunnolla ja kultainen kukkakin oli kasvanut vähän. En muista mikä sen nimi virallisesti oli... Muutenkin penkki alkaa olla sellainen kuin mitä minun visioni olivat silloin keväällä. Upea! Ja kaunis! ♥ Ihana!

Saunan kivikkopenkin reunassa olevat samettikukat ovat äidin omia taimia! Aivan valtavan komeita tapauksia. Oikein tuuhea reunus ja aina, joka vuosi samanmoinen kukoistus vaikka keväällä näyttäisi, että taimet ovat kaikkea muuta kuin tuuheita! Samettikukkien tuoksusta tulee mieleen koti joka kerta... mistähän johtuu?

Oli ihana ilta. Lämmin ja leppoisa, oikea semmoinen hellä ja lempeä elokuinen ilta. Tällaisia iltoja ja päiviä saisi olla syksyyn asti. Nautin suunnattomasti, vaikka ilta menikin työn merkeissä niin sainpahan ainakin nautiskella ihanasta illasta ulkona ♥
       Ja miten hyvä mieli tuli pihan siisteydestä. Onhan tässä oma hommansa ja olen ihan puhki ja kuitti, että ei tarvitse kuin kaatua sänkyyn, mutta ihan mieletön fiilis iltasella kun kävelin saunaan pesulle, kun ympärillä oli siistiä ja kaunista ja omin käsin tehty!
       Suosittelen puutarhaterapiaa kyllä jokaiselle. Eikä tarvitse olla edes mitään Kanadan kokoista pihamaata, vaan vaikka ihan ruukkupuutarhakin varmasti tuo jo fiiliksen korkeammalle. Kokeilkaa ja ihastukaa ♥

Kun sain pihahommat pakettiin, lähdin käymään uimassa. Vesi alkaa olla jo aika kylmää, kun yöt menevät jo kymmenen asteen alle... Sinne minä kuitenkin kahlasin ja uin niin kauan ennen kuin kohmeisuus vei voiton. Vesi oli tyyntä ja kaukaa kuului vesilintujen iltavihellykset ♥ Pää nollautui ja mieli rentoutui, vaikka kroppa koko ajan kävikin ylikierroksilla, että sai pidettyä lämmön edes kohtuullisena!
          Kylmä rentouttaa eri tavalla kuin lämmin. Lämpöisessä saunassa rentoutuminen tulee melkein heti kun kuumaan menee, mutta kylmän rentoutuminen tulee vähän viiveellä. Tänään sain näiden kahden yhdistelmän iltasella ♥ Arvatkaa vaan miten rento nyt olen!

Työteliäs, raskas päivä takana, mutta mieletön fiilis kuitenkin siitä, että sain tehtyä. Tuntuu todella hyvältä ♥ Ja paremmalta tuntui kun soitin Miehenmörrikälle ja mokoma nauratti minua taas koko illan ♥ Sen se osaa! Pitänee iltavenyttelyissä venytellä posketkin, kun kramppasivat silkasta nauramisesta!
      On se rakas ♥
      Nyt tämä emäntä oikaisee jalat hetkeksi taivasta kohti ennen kuin uni korjaa kurjan...