Arjen rakkautta ja kipeä koipi...

En ehtinyt ottaa edes kuvia pihasta, josta sain ajettua nurmen iltasella... Se ehkä kuvastaa hyvin sekä alkavaa syksyä (pimeä tulee nopeammin) ja minun tämän kesän boogieta muutenkin (harrastusta heti töiden perään ja sitten koomapotilaana kaatua sänkyyn).
       Noh.
       Kun huomenna saan kukkapenkit siisteiksi, niin sitten räpsin linssin kuumaksi!
       Minun piha ♥
       Tänään oli rankka päivä töissä, vaikka työ oli lähinnä kyykkimistä ja kukkien näpräämistä niin loppupäivästä piti jo keksiä mitä ihmeellisempiä asentoja, että sai jaloille vähän vaihtelua. Ihaninta oli kuitenkin aamusta kun Miehenmurri tuli apupoikineen kaivamaan meidän hautausmaalle hautaa. Ollaan oltu viimeksi samalla hautausmaalla joskus keväällä!
       Eihän me tänäänkään samoja hommia tehty, mutta oli kuitenkin näköetäisyydellä. Tuli vähän nostalginen olo, kun muistelin miten minä Miehenmurria katselin ihan samalla tavalla töiden lomassa aikoinani ♥ Samalla tavalla ihastuneena ja tykkäämisestä huristen katselin miestä tänäänkin, vain se järjetön kaipaus vastarakkaudesta oli muuttunut tietoon vastarakkaudesta ja se muutti olon mielettömän hyväksi, onnelliseksi ja kevyeksi ♥
      Joskus alkuvuosina - siis jotain 10 vuotta sitten - katselin Miehenmurua kauempaa, haaveillen ja kuvitellen, että mitä jos... Nyt katsoin omaani ja sydämen täytti mieletön onni ja rakkaus niin ettei pusakka meinannut pysyä kiinni ♥
      Kannattaa luottaa rakkauteen.
      Todella!
      Joskus se sitten maksaa kaiken murheen, surun ja ikävän moninkertaisena takaisin. En minäkään voi aina kultareunuksin muistella itkuja ja kelpaamattomuuden tunteita, joita vuosien aikana tunsin, mutta nyt kun saa pitää sitä omaa rakasta Miestä kädestä tai kömpiä syliin suruaan itkemään tai nauruaan nauramaan, niin kaikki se kipu vahvisti minua, opetti minua ja teki minut sen arvoiseksi, että opin rakastamaan ja opin jotain rakkaudesta ♥

Liian tuttua puuhaa tänä vuonna - jalkaterapiaa!

Iltasella kävin lenkillä, vaikka ei sitä voinut juoksuksi katsoa vaikka olisi miten positiivinen luonne hyvänsä. Nilkuttamista tai raahautumista se lähinnä oli. Jalka on sinänsä parempi, että kävely ei satu kuin tietyssä asennossa, kun kovia kokeneet jänteet tai rustot tai kudokset menevät vinoon, mutta juokseminen tuntui jalkapöydän päällä kipuna ettei askeleesta tullut mitään!
        Olin itikoiden iltapalana, mutta saipahan nekin kerrankin syödäkseen!
        Harmittaa.
        Selvästi tämänkertainen vamma tuli siitä korkeushypystä, kun muistan jo silloin kun hypin, että ponnistusjalka eli tuo vasen otti vähän milloin mistäkin sitä askelta ponnistukseen. Ei olisi pitänyt! Tänään ajattelin linkutellessani metsätietä, että olen minäkin viisas! Menen nyt paljasjaloin ponnistelemaan koko painollani ilman minkäänmoista paljasjaloin tehtyjä treenejä. Eihän jänteet tai lihakset saati mitkään jalan rakenteet olleet tottuneet sellaisiin voimiin! Piti vaan mennä pomppimaan. Nyt sitten kärsitään taas vähän aikaa tästä...
         Opinko koskaan mitään...
         Miehenmurun kanssa puhuttiin tänään lapsen kasvatuksesta. Minulla ei ole lapsia, mutta ilmaisin oman mielipiteeni silti. Sanoin kyllä, etten halua loukata, mutta minusta meidän on puhuttava näistäkin jos joskus olen se toinen vanhempi Juniorin arjessa isä-viikolla.
         Minulla on itselläni ollut turvallinen, vanhanaikainen lapsuus, ja vanhempani ovat selviytyneet kasvatuksesta hyvin. Ehkä minun käsitykseni kurista tai rajoista on vähän vanhahtava kun ottaa nykyajan kaikenlaiset vapaudet lukuun, mutta minusta vapaus ja rajat eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Vapautta voi lapselle antaa rajojen kanssakin ja rajoja taas voidaan vetään unohtamatta vapautta. Minusta on vain tärkeää se, että lapselle ollaan tsämällisiä, pysytään asioissa samoilla linjoilla joka kerta eikä olla milloin mitäkin mieltä tai annetaan joskus periksi ja joskus ei.
           Puhelun aikana tuli vaan Miehenmurria ikävä ♥
           Tänään kun nähtiin, niin semmoinen syli-ikävä jäi kaihertamaan...
           Alkaa hiipiä puseroon pikkuhiljaa syksyn kaipuu, pääsisi vähän huilimaan ja saisi työmaan työntää syrjää... ja napata Miehenmurrikan kainaloon ♥





P.S. Kävin iltasella iltauinnilla ja oli kyllä mielettömän ihanaa pulahtaa kylmään, tyyneen veteen. Nyt ei vain saisi tulla liian araksi vaan käydä uimassa sitkeästi, saisi pidettyä syysuintia kalenterissa ♥ Mieletön stressin poistaja!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
373. juoksupäivä (136 vko alkaa)
- 2319.4 km
- n.3 km metsätie (20 min)
- ei voi juoksuksi kutsua, pikemminkin nilkuttamista
- jalkapöytään koski askeltaessa koko ajan eikä voinut ns. normaalia askelta ottaa juoksuun, kävely onnistui kivuitta tai ainakin lähes kivuitta, mutta juoksussa tuntui heti. Kokeilin kiristyssiteellä ja ilman, ei vaikutusta
- reisissä jumikohtia ja hieronnasta mustelmia alhaalla etureidessä ja reiden sivuilla. Oikealla puolella vain ns. normi lihaskipua, ei jumituksia pahemmin eikä kipua jalkaterässä
- venyttelyjä, hierontaa, trigger-pisteiden manipulaationa ja jalkapohjan pallo-hierontaa
- toivottavasti auttaa, perjantaina kokeilen lenkkiä seuraavaksi...
- +18, aurinkoinen poutainen ilta, itikoita pirusti!