Asento! Lepo!

Oikein kun eilen odotteli suurta ja mahtavaa myrskyä niin ei se sitten tullutkaan. Oikeasti ihan hyväkin, ettei tullut ihan semmoista myräkkää kuin mitä noissa kuvissa näkyi. Puut poikki ja katot kadoksissa. Eilisiltaiset salamoinnit kiehtoivat ihan kylliksi myrskyintoani ja salamointia oli riittävästi. Ensin petyin pahasti, kun en saanutkaan kunnon kuvia kameralla salamoinnista, mutta äsken kun kurkkasin tietsikan kautta kuvia, niin näkyihän niissä salamat! Hurraa!
      Myrskybongari!

Oikeita salamaniskuja!

Yläkulman piikki ♥

Nukahdin myrskyn murinoihin kuin olisi joku kopsauttanut tajuttomaksi. Uni ei kauan antanut odotuttaa itseään, mutta täytyy kyllä sanoakin, että olin aika väsyksissä eilen. Kaiken jälkeen. Tänään sitten unta riitti melkein puoleen 11 asti ja nukuin kyllä koko yön kuin uppotukki. Syvää ja mustaa unta. Teki todella hyvää ja olo oli hyvä kun heräsin.
        Kyllä sen kuitenkin huomasi tänään, että olisi vielä tarvinnut sen toisen kunnon lomapäivän eikä niin että huomenna alkaa koko ralli taas alusta. Ei jaksa ihan näillä palautuksilla!
        Tänään vietinkin aikaa vaakatasossa, viltin alla ja leffoja katsellen. En tehnyt mitään järkevää muuta kuin kävin alkuillasta kokeilemassa taas juoksua. Nautiskelin laiskana olemisesta ja leffa-huvista.
         Tänään oli leffoina Valo valtameren yllä. Suosittelen lämpimästi. Surullisen kaunis elokuva hyvistä ihmisistä, jotka vain valitsevat väärin. Pani ajattelemaan ja samalla olin jälleen todella kiitollinen omasta elämästäni ♥ Tunteikas leffa, vaikka olikin vähän surullinen.
          Iltaleffana katsoin sitten vähän kevyempää. Kevin Kostnerin Unelmien pelikenttä. Olin sen joskus nähnyt, mutta kelpasi katsoa uudelleenkin. Vähän taikaa illan iloksi ♥

Juoksulenkille lähdin alkuillasta. Piti jo ensimmäisessä risteyksessä korjata kengän nauhat takaisin niin kuin ne ovat olleet. Vaihdoin nimittäin nauhoitusta vähän toiseksi, mutta jalat taitavat olla ihan kranttuja, kun mikään ei tunnu nyt sopivan. Lenkki tuntui vähän paremmalta, juoksuaskeleita tuli enemmän jo kuin viime lenkillä, mutta kyllähän tuo jalka edelleen häiritsi kunnon askeleita. Harmitti, mutta ajattelin, että nyt taas vaaditaan sitkeyttä ja pitkämielisyyttä. Lupasin kuitenkin itselleni, että kunhan saan kintut kuntoon aion vähän aikaan vaan juosta, en tee mitään ylimääräisiä temppuja tai kokeiluja. Ihan vaan juoksen vähän aikaa.
         Juoksun jälkeen pulahdin kylmään veteen ja nautin kun viileys turrutti koko kropan. Voi kun olisi sitkeyttä jatkaa syysuintiin asti. Avantoahan en tuohon "omaan poukamaani" oikein saa... Mutta jospa uisi edes siihen saakka että sataisi ensi lumen (just juu, ihan varmasti!)
        Iltasella puhuttiin Miehenmurrikan kanssa puhelimessa.
        Ikävä oli molemmilla taas ihan kamala.
        Vaikka toisaalta tämmöinen elämä antaa suhteeseen juuri tätä ikävää ja kaipuuta, kun ei nähdä joka päivä, mutta toisinaan sitten taas tämä välimatka välillämme tekee olon haikeaksi. Toisaalta miettii, että menee päiviä hukkaan kun ei ole toisen kanssa. Ei tämä elämä niin pitkä ole, että tämmöiseen erillä oloon olisi hirveästi varaa... Tämä nyt vain on tilanne nyt ja meidän on vain selvittävä siitä tällä kertaa niin kuin parhaaksi näemme.
        Huomenna nähdään ja puheiden perusteella ei päästetä ikinä irti ♥
        Eli ylihuomenna on vähän vaikea kummankaan tehdä töitä, kun riiputaan toisissamme ♥

Yöpöydällä odottaa kirja ja ulkona odottaa yö ♥
       Aamu tulee liian pian, mutta huomisiltaan on liian pitkä aika.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
375. juoksupäivä (136 vko täynnä)
- 2328. 4 km
- 5km suotienlenkki (34 min)
- jalan päällä tuntui edelleen kipua, mutta ei enää niin lamauttavaa. Kuitenkin sen verran ettei askel ollut kunnollinen
- kivaa juosta oli kuitenkin kun siihen pystyi
- hengitys ei ehtinyt hengästyä, kun välillä piti kävellä
- askellus ei ollut normaali, kävi vähän kummallisiin lihaksiin
- ryhtikään ei ollut normaali
- ikävä normaalia juoksua
- +21, lämmin ja mukava ilta juosta, jos olisi ollut kinttu kunnossa