Kesälle lupa lähteä ja syksyn tulla ♥

Päätä on särkenyt koko päivän.
     Isä yritti hieroa iltasella kuuman suihkun jälkeen, olen yrittänyt venytellä ja hieroksia itsekin hartian seutua ja hautoa harteita lämpöpusseilla. Nyt kuitenkin meni hermot, kun kipu vaan tykytti silmien takana ja nappasin yhden buranan, vaikka yritänkin selvitä mahdollisimman pitkälle ilman noita särkylääkkeitä. Olen tosin lukenut, että kipu itsessään on jo aikamoinen stressi kropalle jos sen antaa jatkua ja jatkua. Eli ainakin nyt eliminoin kivun, vaikka syy tuskin muuttuikaan mihinkään...
      Onneksi on perjantai ja edessä vapaa viikonloppu.
      Tänään pomppasin sen väsymyksen rajan yli, missä mennään jo uupumuksen puolelle. Itketti joka asia. Itkin työmaallakin kun piti vaan asiasta puhua niin itketti ja likkojen kanssa purin tuntojani niin itketti ja iltasella kun puhuttiin Miehenmurrikan kanssa puhelimessa niin itketti - kaikki. Ikävä, jalkakipu, työmaan asiat. Kaikki meni tänään vaan niin yli sietorajan, että jokainen tukimuuri paukkui, mitä mieli on rakentanut turvakseen, että jaksais...
        Onneksi huomisaamulla saa nukkua.

Kurjet valtasivat takapihan. Toivat muksutkin kuopimaan minun nurmikkoani! En tykännyt. Ympärillä on hehtaaritolkulla joutomaata, niittyjä ja laitumia, ja sitten pitää tulla turilaita kaivamaan minun nurmikostani!

Seuraavan kerran lämpöä saadaan ensi kesänä.
      Näin luki sää-uutisissa ja oikein masentunein kirjaimin kirjoitettuna. Ensi kesänä. Siihenhän on ainakin 8 kuukautta. Siinä ajassahan melkein lapsi kehittyy syntymiskelpoiseksi!
      Toisaalta harmittaa, kun kunnon kesää ei ollut ja nyt sitä on enää turha odottaa, mutta toisaalta syksy antaa mahdollisuuksia uusiin haasteisiin ja ihan mukavaakin taas kietoutua villapaitoihin ja villasukkiin ja lämmitellä takkaa ja uunia.
       Antaa syksyn tulla ja kesän mennä ♥