Ryhmätuhkelot nurmiriehassa

(Ryhmätuhkelo kuuluu tuhkelo sieniin eli savusieniin, joihin myös kuuluvat myös kuukuset. Tieteellinen nimi Lycoperdon on käännetty ranskasta vesse-de-lup, joka tarkoittaa suden pierua...

Lähde: Wikipedia)

Ajettiin tänään töissä nurmea ja kotonakin ajoin nurmea, joten tämän päivän nurmikiintiö on tätä myöten täynnä. Inhottavaa oli ajaa märkää nurmea. Se paakkuuntui, kaatui eikä oikein leikkaantunut, mutta jos nyt ei olisi ajettu, olisi ajettu huomenna sitten kunnon sateessa...
        Joskus tämä työ vaatii vaikeita päätöksiä.
        Meillä on työmaalla eräs nurmialue, mihin on ilmestynyt iso pyöreä rengas. Tytöille sanoin, että se on Paholaisen Piiri, kun en tarkkaa nimeä muistanut. Aikun kanssa keskusteltiin tänään sen alueen ajamisesta, että mitä jos hän ei ajaisi sitä. Jos vaikka muuttuu sieneksi. Sen verran vakavissaan me sen renkaan kanssa ollaan, että kysyin ihan vakavana, että luuleeko Aikku muuttuvansa luonteensa mukaiseksi sieneksi vai ihan random-valintana. Anni tokaisi, että no sitten hän olisi limanuljaska!
         Ja taas saatiin uusi vatsalihas kun naurettiin syntisen paljon mokomille jutuille ♥
         Lopulta päädyttiin siihen, että Aikku on kuukunen, Anni kanttarelli (kermakastikkeessa) ja minä kärpässieni. Vähän jännitti, että keräisinkö päivänloputtua kuukusen ja kanttarellin ajettavien ruohonleikkureiden istuimilta, mutta ei mitään tapahtunut.

Niin ja se kehä on oikealta nimeltään noidankehä, mutta minusta Paholaisen piiri kuulostaa jotenkin paremmalta. Dramaattisemmalta. Enkä ollut ihan väärässä senkään suhteen, että kansanuskomuksissa tämmöinen piiri toi enemmän niitä pahoja uskomuksia pintaan kuin että se olisi merkinnyt jotain todella kivaa!
           Tyypillistä suomalaista touhua.
           Kotona nurmi oli vieläkin tuuheampaa ja paksumpaa kuin työmaalla ja leikkuri oli pitkästä aikaa aika tiukilla. Koko kesän olenkin saanut ajettua ruohon suht lyhyenä, mutta tänään tuntui välillä, että kone-parka tukehtuu nurmeensa.
          Koko ilta meni istuessa ja vähän tuli jo iltasella kylmäkin, vaikka olin varustautunut hyvin lämpöisesti. Liioitellun lämpimästi. Vähän semmoista sateen uhkaa oli koko ajan harteilla, mutta muutamaa tippaa lukuunottamatta ei sadetta kuitenkaan tullut.
          Noh, huomenna tulee, että eipä tartte sitäkään sureksia sen enempää.
          Onpa syksyistä!
          Tämä tulee aina yhtä yllättäen, tämä syysfiilis. Ensin odotetaan kesää ja sitten huomataan, että seisotaan jo pihamaalla, mihin tippuu keltaisia koivunlehtiä.. Ei oikein tullut kesää, mutta syksy saapuu aina.

 Miehenmurri täyttää vuosia sunnuntaina, taisin kirjoitellakin siitä jo, ja lupasin leipoa kakun. Nyt Päivänsankari odottaa sellaista viisi-kerroksista-hääkakku-tyyppistä luomusta ja pettyy pahasti, kun saa semmoisen lässähtäneen kakun. Leipominen on niitä hommia missä hyvin useasti toteutuu tämä epäonninen lässähdys ja lissahdus-syndrooma eli silloin kun pitäisi onnistua, leipomuksista tulee kivikovia, lässähtäneitä, palaneita, omituisen näköisiä, kamalan makuisia ja se idioottivarma, isomumman resepti, joka onnistuu aina, ei onnistu millään!
        Tätä pelkään kakunkin kanssa.
        Pitäisi kai ottaa kirjallinen lupaus etukäteen, että Miehenmurri ei ilmaise eleellä eikä sanallisesti poikkeavuutta, joka kakussa mahdollisesti on...
        Miehenmurrikka nauratti minulle toisen vatsalihaksen, kun sanoin, että pitänee ostaa hylly tyhjäski sitten kynttilöistä, niin Murrikka sanoi, että sitten pitää leipoa kyllä 20 munan kakkukin ♥ ja kynttilöiden puhaltamiseen tarvitaan tuulikone! Ja kynttilöistä tulevalla lämmöllä lämmitettäisiin talo yhden talven!
         Miehenmörri käyttää hyväksi lumipallo efektiä minun naurattamisessani ♥ Kun hihittely on saatu käyntiin ei tarvitse kun vähän aina tökkiä vauhtia lisää! ♥ Sen se peijakas osaa! On aina osannut!
          Jos nauru pidentää ikää, elän iäisyyden ihan vaan Miehenmurrikan takia - eikä siihen ikään ihan pieni määrä kynttilöitä riitäkään!