Vanhalle puolelle joulu ja ensimmäinen paketti papereihin ♥

Heräsin aikoinani ja olin ladattuna siivousvimmaa, jonka ajattelin tänään purkaa vanhan puolen kammariin. Olisi ainakin siltä osin torppa siivottu sitten - ainakin yhteen kertaan!
        Liikuin aika heikoilla jäillä, sillä itse en pitäisi siitä, että joku tulisi ja siivoaisi kammarini uuteen uskoon, mutta nyt toivoin vain, että äiti ottaisi asian hyvällä eikä pahalla... Äidin ja isän puoli on vielä ns. alkuperäisessä kunnossa enkä tiedä aikooko isä sille jotain jossakin vaiheessa tehdä, mutta aika kivan siitä kyllä saisi, jos vähän pintoja uusisi. Mutta siihen hommaan en tänään kuitenkaan ryhtynyt (varsinkin kun geeneissä on sellainen taipumus, että pienet projektit paisuvat suuriksi...).

Ihan näin siivotonta ei vanhan polven puolella ole, mutta unohdin ottaa 'ennen'-kuvan ennen kuin ryhdyin purkamaan siskonpojan sänkyä, joka oli jäänyt kesävisiitiltä huoneen kulmaan tilaa viemään. Osoittautui naurettavan vaikeaksi koko purku-operaatio kun en meinannut löytää sopivaa kuusiokoloavainta sängyn rungon muttereihin! Uskomatonta! Ja tämmöinen itse-oppineen rakennusmestarin tytär!
      Pikkasen hävetti...
      Imuroin, siirtelin vähän mööbeleitä edes takaisin, kun yritin hakea niille hyvää paikkaa ja siistin kirjahyllyn. Olisi tehnyt mieli vaihtaa uudet kuvatkin seinille, vaikka mummon kullanmuruista, mutta kun ei ollut juuri nyt kädessä sopivia. Pitäisi etsiä. Vaihdoin verhot ja ripustelin yhden joulutähden ikkunaan valoa tuomaan ja vaihdoin päiväpeitteen punaiseen.
      Matonkin kimpussa olin, mutta ei sitten löytynyt sopivaa ja ihan punaista en viitsinyt lattialle laittaa, kun kohta kuitenkin korjaan joulun pois... Joten päädyin vain puistelemaan vihreän maton hyvin ja pesemään lattiat.

Ehkä kammari vähän siistiytyi ja jos vaikka saisin armahduksen äidiltäkin, vaikka ilman lupiani toisten puolelle meninkin siivoamaan. Kuvia ottaessa huomasin, että huonetta saisi valoisammaksi jo pelkästään maalaamalla, jos ei ihan seinien uusimiseen lähtisikään. Niin ja lattian uusimisella. Sen vaan tietää, että jos isälle edes vinkkaa aiheesta, äiti ja isä ovat evakossa koko ensi kesän!
        Iltasella otin vielä tunnelmavalaistuksessa kuvan huoneesta, kun ikkunassa oleva tähti sai luoda valoaan huoneeseen.
        Jouluinen hämärä vanhalla puolellakin nyt ♥

Iltapäivästä tein pihalla vähän lumitöitä, vaikka ei siellä ollut mitään tekemistä. Oikeasti minuun iski vain semmoinen "nyysimis-into" että piti saada pihaakin vähän siistimpään kuntoon. Työntelin olematonta lunta pihamaalta ja siistin nurkkia ja tein vähän poluille uutta pohjaa. Kunhan vähän ajelin ♥
        Ulkosaunan kimppuunhan minulla olisi tehnyt mieli ampaista, mutta kun hämärä tulee niin äkkiä niin en ehtinyt tänään vielä syventyä sen projektin ääreen. Lumityöt toki tein jo saunankin luota ja suunnittelin ♥
        Kävin iltasella juoksemassa.
        Tällä kertaa se todella oli hidas ja matalatehoinen juoksu, kun jalat olivat sen tarpeessa ja hyvältä se tuntui mielellekin. Oikopolulla vaan oli niin huonot urat, että minun juoksuryhtini askellusta myöten hajosi kappaleiksi! Meni ihan plörinäksi ja vaikka tiedän, että lihaksisto kaipaa vähän erilaista stimulaatiota ja siksi epätasaisella juokseminen olisi hyvää harjoitusta, mutta tämäniltainen epätasaisuus ei haastanut muuta kuin hermoja! Ärsytti jo juosta sellaisella pohjalla, jossa ei kunnon askelta saanut aikaiseksi!
         Hyvä juoksu kaikin puolin kuitenkin. Teki hyvää jaloille.

Ensimmäinen paketti valmis.
        Ei minusta ole kauniiden pakketien tekijäksi. Yritin ja ei siitä mitään tullut. Piti palata tähän perinteiseen käärepaperiin ja katsoa vielä jostain vähän ohjeita. Tämä paketti on kampaajalle, jonne huomenna menen, kunhan joudan. Katsotaan nyt huoliiko Anna tätä vai kieltäytyykö lahjonnasta.

lainattu: www.telkku.com

 Paketoinnin lisäksi lisäsin tätä riittämättömyyden tunnetta iltapalalla, kun katsoin tämänpäiväisen jakson Metten joulusta. Olen katsonut Metten ihanuuksia aikaisempinakin vuosina, milloin joulujuttuja ja milloin kesäherkkuja, ja aina tulee semmoinen olo, ettei ole itse tehnyt kylliksi! Nytkin Metten joulu-sarjassa on kolme osaa ja tämän yhden osan aikana tämä ihanuus tekee itse mausteista glögiä, konvehteja ja koristelee kranssin.
        Hmmhp.
        Voih, kun joskus olisin samanlainen virtuoosi keittiössä!
        Viikonloppuna tein Miehenmurrikalle mannapuuroa ja mehukeittoa. Mannapuurosta unohtui suola ja mehukeitto ei kamalasti muuttanut muotoaan siitä kun kaadoin mehun sekaan vettä! Ei ihan kirkkain hetkeni keittiössä. Sanoinkin Miehenmurulle, että hänen emäntänsä on vielä taimi-asteella...
         Ainakin sain Miehenpuolen pysymään hengissä 8 päivää.
        Onhan sekin jo jotain, eikö?


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
286. juoksupäivä (104 vko alkaa)
- 1809.9 km
- 5.7km minikylälenkki (37 min)
- sain pidettyä koko matkan juoksuvauhdin tasaisen rauhallisena ja annoin jaloille huilia ja liikuntaa hyvässä suhteessa
- oikaisin metsäpolulle, missä jalat saivat vähän liiaksikin epätasaista alustaa ja juoksuasento katosi tyystin, kun piti varoa etten nyrjäytä nilkkaani.
- hengitys oli hyvä koko matkan eikä oikeastaan väsähtänyt missään vaiheessa
- juoksu tuntui hyvältä ja en kuitenkaan revitellyt liikaa, vaan annoin palauttavaa lenkkiä vaihteeksi kintuille ja kropalle.
- -5, pilvinen ilta, kylmä tuuli