John Green - Lauren Myracle - Maureen Johnson
LET IT SNOW
(WSOY 2016)
Kirjassa kolme kirjailijaa punoo jokainen oman talvisen tarinansa, jotka liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella yhdeksi romaaniksi, josta ei ainakaan puutu lunta!
Maureen Johnson - Jubilee Express
Jouluinen junamatka päättyy junan juuttuessa hankeen ja nuori tyttö päättää lähteä etsimään lämpöisempää paikkaa viettää joulua. Matkaan tarttuu myös ihana tuntemattomuuskin...
John Green - Lumienkeli-efekti
Päätön kilpajuoksu-kisa ratkaisee kolmen kaveruksen välisiä suhteita lumituiskun ja joulun keskellä.
Lauren Myracle - Sikojen suojelupyhimys
Sydänsuruinen barista joutuu jouluiseen seikkailuun kun yrittää pitää lupauksensa ystävälleen ja minipossulle.
Aloitin kirjan suurella innolla jouluisten ensilumien aikaan, mutta en tiedä mitä oikein odotin, sillä kirja oli vähän ehkä suunnattu nuoremmalle lukijapolvelle. Mieleen tuli nuortenromaanit, missä tarinassa ei kamalasti ollut sisältöä, mutta nuorten ihmisten sydänsuruja ja -ongelmia sitäkin enemmän.
Voi miten iloinen olisinkaan ollut, jos tämmöinen kirja olisi kirjoitettu tosissaan aikuiselle lukijalle. Kirja missä tarinat kietoutuvat toisiinsa, mutta ovet silti yksilöitä. Ja lumi ja rakkausromaanit olisivat niin sopineet alkutalven hämärään.
Nyt lukuelämys oli pieni pettymys. Nuoremmalle, ehkä 12-15-vuotiaille kirja tarjoaisi varmasti enemmän omakohtaisia tunnelmia, mutta tässä tapauksessa piti huomata, että olen liian vanha tällaisille tarinoille.
___________________________________________
Nicolas Barreau
Rakkausromaanin resepti
(Tammi 2013)
Kolmekymppinen Aurelia eksyy sydän repaleisena pieneen kirjakauppaan Pariisin hämärältä kadulta ja ostaa kirja, jonka päähenkilö on kuin hän itse! Aurelialle tulee melkein pakkomielteeksi löytää kirjailija, joka kuitenkin tuntuu pysyttelevän täysin omissa oloissaan, pois uteliaiden katseilta.
Sitä vastoin innokas kustannustoimittaja Andre tuntuu puolestaan olevan joka paikassa!
Kirja kuuluu näihin ns. Pariisi-kirjoihin, jotka tekevät Pariisille kunniaa jo pelkästään siksi, että tapahtumat sijoittuvat Pariisin kaduille ja ravintoloihin ja kirjakauppoihin. Olen kerran käynyt Pariisissa, mutta en minä paikkoja niin hyvin kaupungista tunne, että olisin voinut lukiessani sijoitta tapahtumat nähtyihin paikkoihin, mutta tunnelma kuitenkin välittyi väkevänä.
Kirja on myös niitä, jotka lukee huomaamatta. Tosin sivujakaan ei ole kuin vajaat 300, mutta silti tuntuu, että tarina kulki kuin huomaamatta. Oikein mukavaa iltalukemista. Tykkäsin.
Tarina oli aika tyypillinen, mutta jotenkin on kiehtovaa lukea tarinoita missä yksi pieni, valkoinen valhe kasvaa ja kasvaa väärinymmärrysten sarjoiksi ja lopussa jo lukijakin toivoo, että voi kun se ensimmäinen valhe olisi jäänyt sanomatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti