Hiiltymistä pienellä lämmöllä...

Lievää lämpöilyä edelleen.
       Kuume pomppii 37.2-37.4 asteen välissä ja tekee olon vähän huteraksi, vaikka ei nyt virallisesti kipeäksi. Niin ja minut äkäpussiksi. Ei taas ihan mennyt vuodenvaihde ihan niin kuin mietin, mutta jospa uusi vuosi olisi sitten pikkasen helpompi näiden tautien kanssa.
       Äkäpäissäni selailin tämän vuoden sairaus-tilastojani ja huomasin, että piikki oli tässä syksyssä. Viimeksi olin kipeänä pyhäinpäivänä ja sitä ennen syyskuun alussa ja sitä ennen tammikuussa.
       Tammikuussa olikin se kamalan pitkä ja kuumeinen nuha, joka kesti iäisyyden. Syyskuussa jonkinmoinen kuumetauti sekin ja pyhäinpäivänä agniinan kaltainen kurkkukipu ja nyt tämä!
       Ensin en löytänyt oikein syytä näihin tauteihin, mutta kun tarkemmin mietin niin taisi olla aikamoisten stressi-viikkojen jälkeisiä sekä syyskuun (kun työt vihdoin loppuivat) ja pyhäinpäivän (kun työhakemus hulabaloo päättyi) tautipäivät. Tämä jouluinen ... tästä en oikein tiedä tuliko tämä nyt pikkusiskolta vai joulustressistä (jota en myönnä että minulla olikaan) vai ylikunnosta vai mistä?!
       Sen kuitenkin tiedän, että alkaa ottamaan päähän jo!

 Olen pohdiskellut, nyt kun on ollut paljon aikaa miettiä, että olen yrittänyt saada itseni hyvään kuntoon. Elintavat kohdilleen, kropan lihakset tikkiin ja kilot kuriin ja elämään iloa ja valoa ja energiaa liikunnasta. Okei, tämä on suurimmaksi osaksi toteutunutkin, mutta olen myös sairastellut aika paljon raskaamman liikunnan aloittamisen jälkeen... Enkä löydä siihen yhtä ainoaa syytä.
      Eikö liikunnan juuri pitäisi vahvistaa vastuskykyä?
      Eikö liikunnan pitäisi auttaa voimaan paremmin ja olemaan enemmän terveenä?
      Liikunko väärällä tavalla?
      Liikunko liikaa kroppaa kuormittamalla?
      Olen päättänyt tarttua tähän aiheeseen nyt uuden vuoden kynnyksellä. Miettiä oikeasti sitä, hoidanko itsenäni oikealla tavalla liikkuessa ja palautuessa, syönkö oikeita asioita oikeaan aikaan ja pidänkö itsestäni huolta muutenkin kuin vain liikuttamalla ruhoani pitkin kyläteitä.
      Sillä minusta tässä on jotain mätää, että liikun ja huolehdin itsestäni ja huomaan kuitenkin tämän tästä, että istun sängyn kulmalla kuumemittarin, nessu-paketin ja lämpöisen mehun kanssa ja poden jotain ikuisuus nuhaa tai flunssaa tms. !
        Ei onnistu!
        Yhteinen tekijä näillä on se, että yleensä tauti on minulle ylähengitysteissä tai kurkussa. Eli se voisi kyllä oikeasti johtaa juoksussa saatuun altistukseen. En vain tiedä saanko enää mistään henkeä, jos suljen itseni kommando-pipon sisään, missä on vain silmät esillä? Toisaalta olen myös lukenut siitä, että keho on rasituksen jälkeen vastustuskyvyltään heikompi ennen kuin alkaa palautua, että siinä hetkessä pitäisi ottaa paremmin huomioon palautumisen tehokkuus.
       Pitänee ruveta tutkimaan vähän asiaa, että ensi vuonna saisi liikkua terveenä ja olla terveempi ihan kokonaisvaltaisesti! Rakastan kuitenkin tätä elämänmuotoa, jota olen nyt pian kymmenisen vuotta yrittänyt ja kahden vuoden aikana siinä jo jotenkin onnistunutkin ♥
        Kunhan nyt tämä nuhailu saadaan kukistettua... ja uusi vuosi aloitettua.