Tämän takia minä aloitan joulufiilistelyn jo lokakuussa, kun jos aloittaisin tunnelmoimaan vasta aatonaattona, niin joulu olisi ohi yhdessä hujauksessa ennen kuin ehtisi sanoa hip-hei! Mutta kun aloittaa joulun odotuksen hyvissä ajoin, ehtii joulutunnelmasta nauttia pidempään ja paremmin. Tänä vuonna onnistuin siinä hommassa täydellisesti ♥ Joulua oli tänä vuonna juuri sopivasti.
Aattona käytiin hautausmailla sytyttelemässä kynttilät niille, joiden rakkaus tuntuu rinnassa ja muistoissa ♥ ja sitten kävin lahja-ja kukkatervehdyksillä ystävieni ovilla. Oli mukava nähdä ja halata ystäviä ihan oikeasti eikä vain viskata viestillä aattoillan kiireessä.
Muuten vietettiin aattoilta perheen kesken, äidin ja isän joulupöydän ääressä. Isosisko nyt olikin jo ollut 'valloitusretkellään' sunnuntaista, mutta pikkusiskokin oli saapunut joulutaloon lomiaan viettämään miehensä kanssa. Alkoi olla talo täynnä. Miehenmurrikkaa vähän jännitti ensimmäinen meidän perheen kanssa vietetty joulu, mutta ei meidän joukkoon soluttautuminen kai niin vaikeaa loppujen lopuksi ollut.
Pikkusisko oli ollut kuumeessa edellisenä päivänä ja jokin taudin siemen siinä kai iti, kun oli vieläkin vähän vaivainen, joten joulupöydän kattaus oli delegoitu muille ettei basillien kyllästämä sisko tartuttaisi meitä kaikkia jouluksi johonkin super-influenssaan. Pikkusisko komenteli ja me siirtelimme lautasia ja lasia puoli milliä milloin mihinkin suuntaan, että saatiin 8 isoa lautasta ja kaksi pienempää lautasta pöydän ääreen.
Autoin siskonpoikaa pakettien jakamisessa ja selvästi taisi isolla veljellä hiipiä mustasukkaisuus ja kateus joulunpunaisen puseron alle, kun pikkusisko sai ihan kohtuullisen paljon lahjoja. Poika ei kuitenkaan tajunnut sitä, että ne jättipaketit oli nimetty hänelle... Ja vaikka tänä vuonna olikin se lahjaboikotti niin yllättävästi minä kuitenkin paketteja sain (eikä kaikki olleet omia!). Sisko oli jopa saanut pakettiin lempikirjailijani signeeraaman kirjan omistuskirjoituksineen päivineen! Aikamoinen yllätys!
Hetken aikaa katseltiin joulun iloa pakettien availun jälkeen ja juotiin vähän glögiä ennen kuin käännettiin Miehenmurun kanssa keula kohti kotia. Siellä odotti kuusen alla vielä meidän paketit toisillemme, että oikeastaan tämmöinen joulusielu oli aikamoisen onnellinen ♥
Ja kun Miehenmörri oli koko joulun ajan sanonut, että minulle oli vaikea ostaa tai keksiä lahjaa, niin aikamoisen napakympin Mies oli kuitenkin paketteihinsa saanut ♥ Sain Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Miehen työt-kirjan, lämpöiset, kauniit lapaset ja lakuja. Voiko toinen tuntea enää toista paremmin? ♥
Sain muutaman muunkin kirjan, mutta laittelen postausta niistä sitten myöhemmin. Miehen työt-kirjan luin kahdessa päivässä ja tykkäsin kovasti!
Muut joulunpyhät vietettiinkin Miehenmurun kanssa ihan kaksistaan. Oltiin aika väsyksissä ja kai jonkinsortin joulustressiä kuitenkin oli, sillä eilen saatiin jo kinaakin aikaiseksi. Ehkä kumpikin tarvitsi taas vähän omaa tilaa, omia seiniä ja omaa arkea. Vaikka täytyy myöntää, että kyllähän se tunteiden tuulettelu teki hyvääkin - niin ihmisille kuin parisuhteellekin!
Joku joulusiivous-ohje sanoo, että "siivoa kaapit, jos aiot viettää joulusi siellä". Sama pätee kai uuneihin, joten en siivonnut niitä jouluksi, sillä en aikonut viettää jouluani uunissa. Mutta tänään sitten siivosin uunin putipuhtaaksi, sillä jotenkin teki jo sieluun asti pahaa se karsta mikä uunin pinnoille oli palanut. Ihmiset kuulemma siirtävät uunin putsausta sen takia, että se on niin vaivanloista, mutta kuulkaa te, jotka niin teette. Enemmän työläämpää siitä tulee, mitä kauemmin sitä siirtää! Minä pyrin (HUOM! PYRIN) pesemään uunin parin kuukauden välein, ettei se olisi kamalan työlästä sitten kun sen tekee, mutta nyt kyllä syksyn aikana se oli jäänyt moneksi kuukaudeksi tekemättömien töiden-listalle... Annoin pesuaineen vaikuttaa melkein tunnin ja sitten pesin pinnat karhunkielellä ja pesurätillä. Tulokseen olen suhteellisen tyytyväinen, vaikka pinttyneitäkin läikkiä jäi...
Pesin pyykkiä ja lämmitin torppaa.
Tein arjen töitä ja ne olivatkin taas ihan mukavia vaihteeksi. Kunhan vielä ensi viikolla saan korjata joulun pois niin alkaa torppa taas näyttämään omalta ja keväiseltä (??)
Ensi kesänä teen meidän kasvimaasta kauniin kasvimaan. Helppohoitoisen ja hyvän. Katselin tänään jo kuvia Suomesta ja maailmalta erilaisistä ratkaisuista ja en malttaisi odottaa, että pääsisi kylvöpuuhiin. Rikkaruohojen hillitseminen on kyllä se suurin missio, minkä itselleni laitan ensi kesäksi. Se polkujen rehevöityminen on jotenkin estettävä ja tehtävä alueesta siisti ja rehevä noin hyötykasvien osalta. Ja lajikkeita juuri niin paljon kuin vain on hyödyllistä pitää. Sitäkin pitää miettiä ennen kuin kasvattaa jotain retiisiä (kuten viime kesänä) jota ei sitten kuitenkaan osaa millään tavalla hyödyntää tai pikemminkin ei osaa hyödyntää!
Ensi kesänä aion siirtää kaikki powerini omalle tontille. Kukkapenkkeihin, kasvimaahan, tomaatteihin. En enää ole selkä verillä työmaalla enkä puhalla viimeisiä energiavarastojani niiden tonteille, kun ei se mitään kuitenkaan anna! Ensi kesä on pyhitetty omalle hyvälle ololle ja asioille ja töille, jotka tekevät hyvää! ♥
Tänään on nimittäin ollut vähän nuhaa ja semmoinen olo kurkussa, että voisi olla mahdollista, että olisi flunssaa taas tuloillaan. Aion kyllä kaikin mahdollisin keinoin hillitä sen tulemista ja lääkitä itseäni sekä rohdoin että levolla, sillä en todellakaan halua aloittaa vuotta samalla tavalla kuin viime talvena. Kolmen viikon älyttömällä flunssalla ja kuumeella!
Ei kiitos!
Kun kuumetta ei tänään ollut ja olokin oli vain pieni nuhan alku, kävin pyörähtämässä kinkun-sulatus lenkillä. Juoksentelin vastatuuleen mennen tullen ja jälleen kerran ihmettelin miten se on mahdollista. Koko joulun ajan plussakelit tekivät tehtävänsä ja piha oli vielä tänä aamuna täysin paljas, mutta alkuillan lumituisku teki maahan vähän vaaleutta. Juoksulenkilläkin satoi lumi suoraan silmiin tuiskun kera ja teki näkemisen vähän haastavaksi.
Juostessa suunnittelin kevään treeniohjelmaa.
Juoksua ja pilatesta.
Ensi kesänä on kroppa sitten hyvässä kuosissa ja koko leidi iloinen ja reipas ja onnellinen. Iloinen, reipas ja onnellinen olen oikeastaan jo nyt ♥ eli enää tarvitsee saada se kroppa kuosiin! Talvihan on vähän vaikeaa treenausaikaa, kun motivaatiota ja energiaa pitää hakea vähän sisäisistä lähteistä, kun auringonvalo ja ylipäänsä valon ja lämmön tuoma energia on vähän vähissä. Olen kuitenkin huomannut, että minulla talvi on kuitenkin melko aktiivista aikaa varsinkin pilateksen kanssa, kun kesällä sitten ei taas ehdi niin hyvin lihaskuntoa tekemään kun kaikki hereillä olo aika menee pihamaata myllätessä! Siksi hyvä lihaskuntopohja pitäisi rakentaa talvella niin olisi kesällä sitten helpompi pitää sitä päällä!
Jalat tietysti on ensisijainen lihaskunto-ohjelmani alue, että saan juoksussa hyödyn irti. Mutta samalla tavalla myös keskivartalolihakset saavat keväällä kyytiä. Aion saada korsetin kuntoon niin että sitä ei juoksussa enää tarvitse miettiä. Kolmas on kädet, ihan semmoista normihommailuun tarvittavaa voimaa pitää saada enemmän. Niin.... jäikö siihen nyt sitten jotain muitakin osa-alueita, kun tarkemmin miettii...
Eli toisin sanoen. Koko kroppa kuntoon kesäksi ♥
Mutta ensin otetaan vähän rauhallisemmin nämä viimeiset päivät tätä vuotta yritetään antaa keholle aikaa ja rauhaa taltuttaa nämä mahdolliset basillit, joita pikkusisko antoi joululahjaksi...
Mutta sitten...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
291. juoksupäivä (106vko)
- 1839.9 km
- 5km mini kylälenkki (28 min)
- juoksu kulki suhteellisen hyvin, vähän ehkä jaloissa painoi loppumatkasta
- hengitys piti ottaa huivin takaa, kun kurkku oli sen oloinen että nuhanalkua tuloss
- ryhti kesti loppumetrejä lukuunottamatta. Jouluherkut painoivat keskivartalossa enemmän...
- askellus sujui paremmin kun jään pintaan oli tullut vähän nahkeaa lunta.
- mukava juoksu ja teki hyvää, mutta katsotaan nyt mitä elimistö tykkää
- -1, lumituiskuinen ja tuulinen ilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti