Muka-Touhukas torstai ja tip-tap tonttuilua

Tänään tämä emäntä oli olevinaan touhukkaampi mitä itseasiassa olikaan.
     Siivosin.
     Tuntuu toisinaan, että siivoan koko ajan, mutta kai minä sitten sotkenkin! Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin perinteinen viikkosiivous, kun ajattelin huomenna karata ulkosaunan kimppuun niin ei tarvitsisi torpan siivoomisesta enää kantaa huolta! Noudatin siis wanhan kansan neuvoa: sen minkä voit jättää huomiseksi, tee se tänään!
      Okei, aamusella kun lämmittelin uunia, tonttuilin vähän ja laitoin ns. helpommat paketit lahjakääröihin. Kauniisiin lahjapusseihin. Oli mukavaa näpertää rusetteja ja kortteja, mutta huomaan, että minun askarteluni tai paketointi ei ole semmoista eleganttia, upeaa, täynnä ihanan suunniteltuja yksityiskohtia tai wau-efektejä, joita näen lehtien sivuilla tai alan ammattilaisten tekeminä. Minun pakettini ovat jymähtäneet siihen kymmenvuotiaan tasolle. Kunhan lahja menee piiloon!
       Hmph.
       Harjaannusta vaadittaisiin tässä(kin) hommassa enemmän!

Rakastan lahjoja ♥
        Ja vaikka meidän perheessä on yleisenä vitsinä minä ja minun viisi pientä yllätystä-mantrani, niin rakastan kyllä niiden antamistakin - melkein yhtä paljon kuin lahjojen saamista! Vaikeinta on keksiä hyvä lahja saajalle, sillä en halua ostaa jotain ihan vaan ostamisen ilosta vaan haluaisin, että saajalle olisi lahjasta muutakin hyötyä kuin täytettä roskakoriin. Se puolestaan vaatii saajan jonkinsortin tuntemista: mistä hän pitää, mitä tykkää tehdä tai millainen ihminen hän on.
         Minä olen helppo lahjojen suhteen.
         Innostun jo pelkästä paperista ja rakastan rajattomasti sitä, mikä tahansa kääröstä paljastuu, sillä antajalla on ollut ajatus minusta sitä ostaessaan ♥ Samaa tunnetta yritän löytää omiinkin lahjoihini. Ajatus on tärkein, mutta mieluusti minä näkisin, että ajatuksesta syntyisi oivallus, jolla olisi käyttöäkin.
        Tähän voisi lainata Muumimamman lausahdusta, kun Mammalta kysyttiin, mitä hän haluaisi lahjaksi. Erikoisen hauska lahja ♥ Aika hyvin sanottu.

Aamusella kun hain lehteä, naapurin pellolla vaelteli neljä valkohäntäpeuraa. Nämä peijakkaat ovat sellaisia, että niitä näkee aina silloin kun kamera on kilometrien päässä. Nyt viskasin lehden nopeasti sisälle, sieppasin pöydältä kameran ja hiivin meidän pihakuusen takaa kuin David Attenborough konsanaan napsimaan kuvia otuksista.
       Eivät huomanneet minua, mutta eivät ne siinä pellolla kauan viihtyneet. Liittyy kai saaliseläimen fiiliksiin avoimella paikalla olemiseen. En minäkään olisi keskellä avaraa peltoa, jos minun lihani maistuisi hyvältä jonkun sellaisen mielestä, jolla on terävät hampaat.
      Sain kuitenkin muutaman kuvan, vaikka eläimet olivatkin aikamoisen matkan päässä, ja kiitin kyllä kamerani tekijää AIVAN MAHDOTTOMAN MAHTAVASTA zoomista! Ihan boogievoogie tasoa ja peittoaa heittämällä nämä sisarieni hifarilaitteet!

Tässä kuvassa näyttää ihan siltä, että söisivät jonkun poloisen ruhoa, mutta kai tuo jotain kuorimurskaa kuitenkin on...

 

Olen tänään ollut vähän turhamainen ja ihastellut uusia hiuksiani aina kun peilin ohi olen kävellyt ♥ Kampaaja sanoi, että minusta tuli kiltin näköinen, kun leikkasi minulle etuhiukset ja olen samaa mieltä. Kilttihän minä olenkin, mutta pikku lisä ei näin jouluna ole pahitteeksi. Oikeasti näytän samalta kuin jossain lapsuuskuvissa... Olen välillä ihan ääneen hymyillyt, että ottaakohan kukaan minua enää tosissaan kun näytän viisivuotiaalta!
        Tjaa, ehkä kysymys pitäisi kuulua, että onko kukaan ottanut minua tosissaan muulloinkaan...?!
        Hih! ♥
        Siivouksen jälkeen lähdin juoksemaan.
        Olin koko päivän henkisesti valmistautunut 10km lenkkiin, mutta sitten kun vedin lenkkivermeitä niskaan, sipisevä ääni sielussa sanoi, että entä jos vaan juoksisi 5km... Jos jotain olen oppinut 104 juoksuviikon aikana niin sen, että aina kun sisäinen ääni yrittää heijata päätökset nurin, niistä on pidettävä entistä tiukemmin kiinni! Näin tein ja juoksin 10km.
         Oikeastaan koko matkan tuntui hyvältä ja kun muistin suoristaa ryhdin ja aukaista keuhkot levälleen (kuulostaako tuo nyt oikealta...?) niin kroppa sai tehdä töitä vapaasti ja tehokkaasti! Se myös tuntui. Juoksu oli helppoa ja mukavaa!
         Ja kun postilaatikossa odotti 3 joulukorttia (HURRAAAAAA!!!) ja Kodin Kuvalehti, ei parempaa palkintoa lenkistä olisi voinut saada! Ihmeen paljon jaksoin vielä pomppia 10km juoksun jälkeen postilaatikolla ♥ Ihanaa postia!

Nautiskelin KK:n iltapalan seurana tuvan tunnelmallisessa hämärässä ja luin melkein joka sanan. Ehkä parhaiten jäi mieleen juttu siitä, miten paljon halaus merkitsee ja vaikuttaa ihmiseen. Anna Sillanpää oli kirjoittanut jutun 8 syytä halata (KK nro 24/2016) ja minulle tuli heti halipula ja ikävä omaa Miehenmurrikkaa ja hänen lämpöistä, pehmoisen retuuttavaa halausta ♥ MUR ♥
     
      1.) Mielialasi nousee.
      2.) Lapsesi kasvaa.
      3.) Säästyt flunssalta.
      4.) Muutut fiksummaksi.
      5.) Parisuhteesi pelastuu.
      6.) Rauhoitut ja rauhoitat.
      7.) Kipusi lievittyy.
      8.) Laumasi vahvistuu.

Halaus on aikamoinen troppi. Ja helppo antaa vaikka lahjaksi. Jutussa kuitenkin painotettiin sitä, että halauksen positiiviset vaikutukset pätevät ainoastaan, kun halaat sellaista ihmistä, josta pidät. Väkisin ei siis kannata ryhtyä ketään halaamaan.
      Joulu on ainakin hyvä syy halia ystäviä ja sukulaisia.
      Ja se tekee hyvää - molemmin puolin!
      Halimisiin ♥

P.S. Iltasella tuli taas uusi jakso Metten joulusta ja nyt Mette teki ihania pakettikortteja pipareista ja marsipaanitonttuja... voi vitsiläinen... Ja minulla on porkkanalaatikko vielä pelkkänä pilkkeenä silmäkulmassa! Voihan nenä!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
287. juoksupäivä (104 vko)
- 1819.9 km
- 10km toinen kylälenkki (60min)
- juoksu oli hyvää ja helppoa heti alusta ja loppuun asti
- ryhtiä piti muistuttaa pitää ylhäällä ja pystyssä, mutta se sitten auttoikin juoksun helppoudessa
- askeleen yritin pitää tasaisen lyhyenä, mutta kuitenkin niin ettei siitä tule töpöttelyä
- hengitys tasaantui 4km jälkeen rauhalliseksi ja oikeastaan pysyi siinä paria jyrkempää nousua lukuunottamatta
- jalat jaksoivat yllättävän hyvin, joten energiatankkaus oli osunut nappiin!
- keli oli ihana, -5, vähän hipsi lunta, tiet olivat kuitenkin aika jäiset ja siihen sutimiseen meni oikeastaan suurin osa potkuvoimasta..
- fiilis oli hyvä lenkin jälkeen! Mahtava!