Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

Rachel Joyce

MISS QUEENIE HENNESSYN RAKKAUSLAULU

(WSOY 2015)

Queenie Hennessy kirjoittaa saattokodista kirjeen Harold Frylle, nuoruuden rakkaudelleen, jota hän rakasti silloin ja jota rakastaa edelleen. Hän haluaa saada asian päätökseen, mutta tulee vain aloittaneeksi tarinan alusta. Pian koko saattokodin väki odottaa Harold Fryta, joka lupasi kävellä Queenien luo, Queenien ei tarvitse kuin odottaa häntä.
       Odottaessaan Queenie kirjoittaa Haroldille tarinaa, joka tekee yhtä aikaa kipeää ja saa sydämen pullistumaan jälleen suuresta rakkaudesta, joka ei ole haalistunut vuosienkaan jälkeen.
        Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on, kuten kirjailija itse asian ilmaisi, 'seuralainen' teokselle Harold Fryn odottamaton toivioretki. Tällä kertaa tarina nähdään Queenien näkökulmasta.

***

Hmmm.
      Mitenhän tämän nyt sanoisi?
      Kirja yllätti minut oikeastaan kahdesti. Ensiksi siinä, miten nopeasti tarina vei mennessään, vaikka tempo olikin hidasta ja jotenkin lempeää. Ja toiseksi kirjan päätös teki vaikutuksen.
      Tarina itsessään on aika riipaiseva tarina täyttymättömästä, mutta ihmisiän läpi kulkevasta rakkaudesta joka ei anna periksi, vaikka välillä sitä toivoisikin. Samalla kertaa toivoa täynnä ja toivotonta. Ajattelin kun kirjaa luin, varsinkin saattokoti-kohdissa, että ihmisten pitäisi enemmän elää kuten saattokodissa eletään: otetaan jokaisesta päivästä mahdollisuuksien mukaan ilo ja toivo irti. Eletään niin kuin huominenkin olisi, mutta ei olla siitä täysin varmoja joten tehdään pikkuisen extraa jo tänään.
        En ole lukenut kirjan toista puolta, Harold Fryn odottamaton toivioretki, mutta eipä se tätä tarinaa haitannut. Queenien tarina oli itsenäinen ja vaikka varmasti tietyt asiat saisivat syvyyttä, kun olisi lukenut asian Haroldin näkökulmasta ensin, mutta tarina toimi minusta näinkin.
        Kirja sopi täydellisesti tällaiseen kiireettömään joulun odotukseen, hämäriin iltoihin ja hiljaisiin hetkiin kun ei ole enää mihinkään kiire. Ja suosittelisin kirjaa ehkä juuri sellaisille sieluille, jotka uskovat mahdottomaan rakkauteen ja sen kantavaan voimaan, anteeksiantoon ja ystävyyden rikkomattomuuteen.

" Tästä lähtien kukaan ei kuole. Kaikki odottavat Harold Fryn tuloa. "