2 vuotta juoksua takana !!

Kaksi vuotta, 1824,9 kilometriä ja 104 viikkoa juoksua takana.
       Kun kaksi vuotta sitten juoksin läähättäen ensimmäiset kilometrini, olin toteuttamassa isoa unelmaani. Olen aina kaivaten katsonut kaupungilla tai metsäteillä vastaantulevia juoksijoita, joiden askel on kevyt ja lennokas ja jotka liikkuvat oman kehonsa voimalla loputtomia matkoja (siltä se ainakin tuntui..).
       Olin kaivannut ja ihaillut, mutta kaksi vuotta sitten olin tarpeeksi rohkea tekemään asialle jotain!
       Juoksin ensimmäiset kilometrit, jalat kipeytyivät, hengästytti enkä jaksanut juosta kuin tovin ja piti välillä kävellä. Juoksin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Alussa kaikki tuntui kovin vaikealta ja kroppa itsekin oli sitä mieltä, että minun pitäisi luovuttaa ja palata sohvan kulmaan. Mutta sitten parin kuukauden jälkeen, kun olin sitkeästi noussut ylös, palannut lenkkipolulle ja rämpinyt eteenpäin silloinkin kun vähiten siltä tuntui, jaksoin juosta enemmän, pidemmälle, paremmin!
       Muistan sen tunteen vieläkin ♥
       Itsensä voittaminen, onnistuminen, onni, riemu, ilo, väsymys ja monen monen vuoden unelma.
       Se oli aluillaan ja lähempänä minua kuin ikinä ennen!

Nyt kahden vuoden juoksemisen jälkeen olen rakastunut lajiin täysin! Haastan itseäni raivoisasti, viimeisiin voimavaroihin asti ja joskus sitten vain nautiskelen juoksusta kuin hyvän ystävän seurasta. Juoksu on avannut ovia sellaisiin tunteisiin, jotka ovat pysyneet muuten patojen ja muurien takana ja juoksun kautta olen oppinut ymmärtämään ja rakastamaan omaa itseäni ja vahvaa kehoani entistä enemmän.
        Konkreettisia muutoksiakin kehossa on tapahtunut.
        Jalat ovat saaneet muotoja, varsinkin reisiin ja pohkeisiin, ja huomasin oikeastaan tämän kesällä kun entiset farkut eivät menneet enää niin sutjakkaasti pohkeiden yli kuin ennen. Sama juttu vähän reisienkin kanssa.
         Painoa on tullut pari kiloa lisää siitä kun aloitin ja olen onnellinen siitä. Aloittaessani olin kärsinyt suolisto-ongelmista ja paino oli tippunut niin alas, että kun eilen katsoin silloin ottamiani kuvia, keho näytti riutuvalta. Lihaksia tai terveen näköistä osaa ei kehosta oikein löytynyt. Nyt jalkojen lisäksi kroppaan on tullut kiinteyttä ja voimaa, vaikka edelleenkin keskivartalon "korsetti" ja käsilihakset ovat työn alla.

Henkisesti juoksu on tehnyt minusta naisen, joka on tavattoman tyytyväinen ja iloinen omasta itsestään. Itsevarma ja onnellinen. Eikä kaikki edes johdu siitä, että keho on muokkautunut uuteen uskoon vaan osa johtuu pelkästään siitä, että on saanut itsekuria ja tehnyt jotain itsensä takia. Olen nimittäin ollut tavattoman tunnollinen juoksija näiden kahden vuoden aikana ja pitänyt siitä piirteestä kovin. Säässä kuin säässä ja silloinkin kun on vähiten tuntunut hyvältä lähteä, olen lenkille lähtenyt. Ainoastaan sairasteluviikot ja puolivuosittaiset juoksulomat ovat pitäneet minut pois lenkkipoluilta!
         Olen ylpeä itsestäni ♥
          Juoksu on myös antanut minulle tilaa surra ja itkeä, kun tunteet eivät ole muuten päässeet valloilleen. Hämmästyttävän monet itkut olen itkenyt juoksulenkilläni.
        

Olen yksin juoksija.
       En pidä siitä, että toinen juoksisi vierellä tai että sen toisen kanssa pitäisi juostessa puhua. Tykkään ajatella omat asiani loppuun juostessa ja sitten muualla voin puhua ystävieni kanssa - en juoksupolulla. Juoksulenkki on minulle nyt ja tulee varmasti aina olemaan oma terapiaistuntoni, jonka aikana käyn läpi vaikeita asioita, ongelmia tai päässä pörrääviä ajatuksiani.
       Ja tiedättekö mitä?
       Varsin toimiva ja tehokas terapiamuoto.
        Ajatukset katoavat häiritsemästä, kunto kasvaa ja liikkuminen tuo itsestään hyvää mieltä, hymyä ja onnea ♥ Tätä terapiaa voi suositella ihan kaikille! Ihanat sivuvaikutukset!

Tulevat haasteet minulla juoksun suhteen on tulla entistä kestävämmäksi ja vahvemmaksi juoksijaksi, joka juoksee oikein ja terveellisesti. Lihashuollossa pitää parantaa ja liikkuvuutta, ketteryyttä ja notkeutta lisätä. Määrällisesti juoksen omasta mielestäni kohtuullisesti, mutta ehkä siinäkin voisi vähän kokeilla jotain uutta. Pituutta lenkeille on ainakin saatava seuraavan vuoden aikana vähän enemmän, vaikken nyt ihan mitään maratoonia aiokaan vielä juosta!
         Tämä on yksi asia, jota juoksussa rakastan. Loputtomasti vaihtoehtoja haastaa itseään ♥ Loputtomasti tapoja ja loputtomasti teitä JUOSTA!!
         Tossut alle ja juoksemaan!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
288. juoksupäivä (104 vko eli 2 vuotta täynnä)
- 1824.9 km
- 5km mini kylälenkki (32min)
- jalat olivat vähän jumissa eilisestä pilates-treenistä, mutta juoksu teki kuitenkin aika hyvää
- ei kuitenkaan ollut mikään lennokas tai vauhdikas juoksu, pikemminkin rauhallinen ja nautiskeleva
- ryhti kesti keskivartalosta, mutta jalkojen askellus oli omituinen varmaankin kipeiden lihasten takia
- hengitys onnistui, kun keli oli nollassa eikä tarvinnut hengitellä kankaiden läpi lämmittääkseen ilmaa
- mukava JUHLAJUOKSU ja OLEN TOSI YLPEÄ ITESTÄNI!!!!
-  MITTOJA TULEVAA VARTEN: pohkeet (levein kohta): 36cm, reidet (levein kohta): 57cm, vyötärö: 72cm, lantio: 93cm, rinnan ympärys: 91cm, hauis: 28cm, paino: 66kg, pituus: 175cm