31. joulukuuta 2016

Kiitos vanhalle vuodelle ja tervetulohalaus uudelle vuodelle ♥

Jälleen tapahtumarikas vuosi lähenee loppuaan.
       Ja jälleen kerran piha on lumeton ja pimeä, taisi olla sama homma viimekin uutena vuotena, joten jokin asia ainakin pysyy samana. Muuten olenkin sitten aika erilainen ihminen kuin viime vuonna. Hyvällä tavalla.
       Ehkä suurin ja ihanin muutos on ollut se, että olen saanut oman rakkaan osaksi lapsuudenperhettäni, meidän klaania, kun viime vuonna meidän suhde oli vielä melko varovaisesti etenevä salaisuus melkein kaikille. On ollut ihanaa, kun on saanut rakastaa tänä vuonna avoimesti, täydestä sydämestään ja näyttää se onni ja ilo kaikille ♥ Se on kyllä parantanut meidän suhdetta äärettömän paljon ja tehnyt niin Miehelle kuin minullekin todella hyvää ihan yksilöinäkin.
       Sitten minusta tuli toistamiseen täti aivan kesän korvalla ja siskontyttö on kyllä ollut mahtava tapaus! Välillä ihmettelen, että onko se edes meille sukua kun on niin veitikkamainen - meidän porukka kun on taipuvainen vähän sellaiseen melankolisuuteen... Toivottavasti tytöstä kasvaa vahva naisenalku, ennakoivia merkkejä vahvasta naiseudesta onkin jo ilmassa!
        Surullisin asia oli ehdottomasti mummon kuolema ja se, että mummon mukana kuoli minulta viimeinen isovanhempi. Enää ei ole elämää jakamassa vanhempaa sukupolvea kuin oma äiti ja se tuntuu pahalta. Mummo oli minulle henkilö, joka oli ollut olemassa syntymästäni lähtien. Mummo, pappa ja mummolassa käynti. Nyt se luku elämästäni on loppu ja se on suuri menetys.
Toinen semmoinen tapaus joka muutti elämääni tai ainakin asennetta elämääni oli työpaikan menetys... tai voiko menettää sellaista mitä ei edes saanut?! Ehkä pitäisi sanoa, että pettymys työnhaussa. Olin toivonut kovasti, että tänä vuonna olisin saanut lopettaa vuoden vakituisen työsuhteen alkuun, mutta eipäs elämä vienytkään sinne asti vaan jätti minut edelleen roikkumaan vähän tyhjänpäälle sen asian suhteen. Pettymys oli valtaisa, mutta muutti kyllä ajatuksia eri suuntaan, herätteli ja ravisutti minua vähän ja toi rohkeutta katsoa toiseenkin suuntaan.
       Ei siis niin huonoa, ettei jotain hyvääkin!
       Liikunta on ollut tänä(kin) vuonna erityisen tärkeää minulle ja kahden vuoden etappi juoksussa tuntui hyvältä ja rohkaisi siihen, että pystyn jos haluan, mutta se ei tule helpolla. Töitä on tehtävä sen eteen, jos haluaa saavuttaa jotain.
       Terveys on tietysti yksi tärkeimmistä asioista joita olen oppinut arvostamaan niiden hetkien takia, kun sitä ei ole ollut. Tänä vuonna olen säästynyt suurilta takapakeilta, mutta kuten edellisessä postauksessa avauduin, on siinä asiassa pikkuisen parantamisen varaa. Vastustuskykyä lisää, niin ei pienet taudit iskisi niin helposti. Jotain tehtävää ensi vuodellekin (sanoo nimimerkki 'Tänään vieläkin lämmön puolella...').
        Ehkä se SUURIN ryhtiliikettä vaativa asia ovat ystävät, joiden kanssa yhteydenpito on ollut luvattoman surkeaa. Siihen pitäisi tulla muutos ja olen melkein varma, että kun hoidan tämän asian kuntoon niin se hoitaa sen toisenkin asian kuntoon, joka kaipaa pientä petrausta. Nimittäin omaksi iloksi tehtävät asiat. Aion ensi vuonna keskittyä tekemään omaksi iloksi asioita ja töitä. Nautiskella vähän vaihteeksi mukavista asioista enkä retuuttaa pelkästään mustalla maalilla maalattuja velvollisuuksia ja pakkotyötä mukanani.
        Odotan kevättä ja uuden vuoden alkua hurjasti ja todella positiivisella mielellä, vaikka nyt onkin vähän taudinsiementä vielä päällä ♥ Tämä vuosi oli hyvä, iloineen ja suruineen, mutta ensi vuosi on edessä vielä täysin, joka tarkoittaa sitä, että minulla on 365 päivää seikkailuja jälleen edessä päin! Tällä kertaa olen vahvempi, rohkeampi ja onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Minulla on rakas ihminen, jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surutkin ensi vuonna, perhe jonka läsnäoloa arvostan taas enemmän ja oma into, ilo ja rohkeus tehdä uusiakin päätöksiä ♥
         Kiitos tästä vuodesta ja tervetuloa uusi vuosi 2017 ♥
P.S. tämä kuva päättömistä kivilinnuista kuvasi jotenkin niiiiin hyvin olotilaa näiden pikkusairasteluiden kanssa... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti