Valmistauduin koko aamun oikeastaan siihen, että kun vanhempani tulisivat viikonloppua viettämään niin juoksisin niitä vastaan (niin pitkälle kuin ehtisin) ja isä nappaisi minut sitten kyytiin kun minut näkisivät. Suunnitelma ehti jo kaatua yhdessä vaiheessa ennen kuin juuri kun olin lenkille lähdössä, soittivat että lähtevät nyt ja ovat puolessa tunnissa perillä. Pinkaisin matkaan ja sen verran kiirus minulla muka oli, että vauhti oli aika kova, vaikka en sitten loppujen lopuksi päässyt kuin 5km lenkin..
Suihkun ja ruuan jälkeen kroppa sitten laittoikin minut vaihtopenkille. Köllölleen. Olin ihan sippi ja lenkki oli minimaalinen ns. normaalin lenkin suhteen... !! Ylikuormitusta, luulisin.
Teki hyvää vaan loikoilla hämärässä ja tuijotella jouluvalojen tuiketta ja kuunnella tuvasta kuuluvaa television pauhua kun vanhempani kuuntelivat viidensiä uutisia perätysten. Olo oli todella naatti, mutta toisaalta olin niin kiitollinen omalle keholleni siitä, että se myös ilmoittelee silloin kun minulla ei järki riitä pysähtymään, lepäämään ja huilaamaan ♥
Sain eilen luettua Nicola Barreaun Rakkausromaanin resepti-kirjan (laittelen muutaman sanan siitä tuonnempana) ja tänään kun lojoksin niin aloitin uuden kirjan joulun odotuksen kunniaksi. Rachel Joycen Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu.
En tiedä johtuiko fiilis juoksun jälkeisestä euforia-tilasta vai mistä, mutta kirjassa oli jotain niin hellää ja surullista kaiken toivon ja rakkauden keskellä. Katsotaan nyt mitkä ovat fiilikset sitten kun olen kirjan lukenut, mutta tällä hetkellä osuva kirja mielialaan nähden.
Soiteltiin Miehenmurun kanssa illalla. Lunta satoi isoina hiutaleina ja oli toinen toistamme ikävä ♥ Minä kaipailen sitä, että saa loikoilla toisen kainalossa ja olla kyljessä kiinni. Ei tarvitse aina edes sanoa mitään, pitää toisesta vaan kiinni ja on lähellä. Hellyysvajetta selvästi... ♥
"Sydämesi ymmärsi omaani
tuoksuvan yön syvyydessä
lumoutunut sieluni kuunteli
rakastettua ääntäsi.
Sydämesi ymmärsi omaani"
(lainaus ranskalaisesta oopperasta "Les pêcheurs
de perles")
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
281. juoksupäivä (102 vko)
- 1778.1 km
- 5km uusi reitti (30 min)
- juoksin spurttilenkin huomaamatta, kun yritin olla mahdollisimman nopea
- pitkästä aikaa oli kompressiosäärystimet jalassa ja vaikka ne tuntuvat hyvältä juostessa (aktivoi pakarat hyvin) niin minulla on lähinnä ongelmallista niiden pito lenkin jälkeen. En viitsisi olla tuntia ne jaloissa hikisenä ja suihkussa ne taas kastuvat jos pidän niitä jalassa. Tänään otin suihkun ajaksi pois ja ajattelin että laitan ne jalkaan sitten palautusta varten uudelleen niin se ei sitten enää tuntunutkaan hyvältä...
- hengutys oli kovilla vaikka pakkasta oli vähän niin tahti oli sen verran kova, että lihakset huusivat happea
- ryhti pysyi suhteellisen hyvin ja teki juoksun ainakin sen osalta helpoksi.
- -3 pakkasta, pilvinen poutapäivä, mukava keli juosta, ei tuulta, liukkaat tiet
- Täydellinen väsähdys lenkin jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti