Pyjamatyttö

Ostin tänään flanellipyjaman.
             Minun piti ostaa ainoastaan housut, mutta pelkkiä housuja ei löytynyt. Ei ainakaan semmoisia, jotka olisivat olleet pehmeät ja mukavat. Edelliset housut repesivät, mutta henkilökohtaisista syistä tarkempi selonteko jääköön tekemättä...

Olen aina ollut pyjamatyttö. Läpikuultavat silkkiset pitsiyöpaidat eivät oikein koskaan ole löytäneet tietään minun päälleni. Siinä ehkä kenties yksi syy siihen, että nukun tällä hetkellä yksin. Tosin, ei minulta tule jyrkkää kieltoakaan hehkeiden pitsiunelmien pitoon (vinkkinä niille, jotka ovat matkalla unten maille), mutta on vain tullut vedetyksi nämä mukavat pyjaman pöksyt päälle muita useammin.
               Lisäksi nukun sukat jalassa. Tällä hetkellä kahdet sukat jalassa - siis kahdet molemmissa jaloissa! Tämä omituisuus on puolestaan jäänne kivikaudelta, kun nuorempana kärsin kivuliaista kasvukivuista ja varsinkin nukkumaan mennessä jalkoja pakotti häiriten unen saantia. Sukat lämmittivät ja paransivat verenkiertoa ja helpottivat jomottelua. Nyt sukkien pito on pikemminkin psykologista, sillä tuskin enää kasvan... Parhaimpia 'unisukkia' ovat villasukat, mutta kyllä nämä tällaiset pörrösukatkin sujahtavat jalkoihin, jos ei satu villasukkia löytymään. Kunhan ovat löysät ja pitkävartiset!
                 Kun tunnustusten polulle lähdin niin paljastan samoin tein sitten kaiken:
                 Nukun mielelläni oikealla kyljellä, mutta vasenkin käy. Mahallaan en nuku oikein ikinä.
                 Nyttään peittoa niin, että nukun painavan täkin alla, joka pysyy edes jotenkin menossa mukana.
                 Minulla on kaksi tyynyä.
                 Ja rakastan puhtaita lakanoita, niiden tuoksua ja sitä rahisevaa puhtautta, joka niissä tuntuu kun käy ensimmäistä kertaa vällyjen väliin nukkumaan. Se on onnea parhaimmillaan.
                  Ja nyt minun pitäisi olla jo nukkumassa!
                  Hyvää yötä!