Tänään(kin) aurinko helli paisteellaan, vaikka lämpötila ei hikilukemiin noussutkaan. Käytin vähemmän hikisen päivän trimmerin kanssa kävelemiseen. Ei mitenkään miellyttävä kävelykumppani, vaikka minulla siihen kaksipiste-valjaat onkin. Ei keskustele, ei kehu, ei pidä kädestä. Roikkuu, nitisee, natisee ja painaa.
Mutta kyllä jokainen askel oli ottamisen arvoinen, kun äsken käytiin koiran kanssa minipituisella iltalenkillä. Kukkapenkin reunat olivat siistit, talonvierustoilla ei kasvanut kaulankorkuista juolavehnää, kaikki kannot, kivet ja muut mukulat olivat paljastettu heinien keskeltä ja ilta-aurinko piirusti omaa ihanuuttaan maisemaan. Rakastuin jälleen tähän maahan, tähän hiekkamultaiseen maahan, joka tappaa minut työllä, mutta jättää sen verran henkeä pihisemään, että näen ja nautin siitä, mitä omin käsin saan aikaiseksi.
Koira kahlaili tänään kahteen kertaan rantavedessä, kun käytiin aamuisella lenkillä ihastelemassa aurinkoa ja laineiden liplatusta. Meidän hauva ei ole mikään kamala vesipeto, mutta kyllä siitä selvästi oli nautinto seisoa viileässä vedessä niin, että mahan alus kastui. Ja tietysti ne vedet piti tulla ravistelemaan siihen minun viereeni, että minäkin sain osani ihanasta viileydestä!
Tänään saatiin vihdoin peruna maahan. Idut olivat saaneet kasvaa jo monta viikkoa vintin lämmössä ja hyvät alut perunoissa olikin. Katsotaan nyt milloin ne mönkivät maan pinnalle. Tuskin kuitenkaan saadaan juhannukseksi varhaisperunoita omasta maasta. Tänä vuonna yritettiin tehdä vähän vähemmän perunaa, kun kellariin jäi niin paljon viimevuotista satoa. Kahdeksan riviä taisi olla tämän vuoden saldo. Viime vuonna taisi olla neljätoista, joten onnistuimme vähemmän tekemään. Ongelmana on aina ollut se, että se tekeminen on niin vaivatonta ja helppoa, korjuu on sitten se minkä kanssa saa hikoilla syksyllä.
Kasvimaalle jäi iso tila perunan viereen. Siihen pitäisi sitten jotain siementä viskoa ennen kuin alue kasvaa saviheinää täyteen. Siemenet ovat vielä kaupan hyllyllä, jos sielläkään! Porkkanaa, lanttua, punajuurta, kurkkua, hernettä, tilliä, persiljaa ja kukkia. Jospa niillä pärjättäisiin tänä vuonna.
Lämmintä viikkoa lupasivat ensi viikoksi. Ei kuumaa, mutta sopivaa. Työmaallakin saadaan hommia tehtyä välillä poutaisessakin kelissä - en edes muista miltä se semmoinen työnteko tuntuu!
Tällä hetkellä olo on kuin rusinalla. Mehut puristettu viimeistä pisaraa myöten tästä lyylistä. Taidan lämmittää kauratyynyn mikrossa, lätkäistä sen vasemman hartian päälle ja kaivautua pehmoiseen petiin. Unta tuskin tarvitsee kamalasti odotella.
Kesäkuu, tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti