26. kesäkuuta 2014

Yksinkertaista

Minun haaveeni ovat yksinkertaisia.
            Saisi aamulla herätä sellaisen ihmisen selän takaa, jonka kanssa on rohkea ja peloton. Saisi kattaa aamupalapöytään ainakin kaksi kuppia - mieluummin kolme tai neljä. Saisi siirrellä pieniä ja isoja kenkiä eteisessä kenkätelineihin ja nostaa penkille tai lattialle heitettyjä takkeja naulakoihin.
             Saisi odottaa iltaruuan kanssa töistä tulijaa ja sydän rauhoittuisi vasta kun ovi kolahtaisi ja tutut askeleet kertoisivat rakkaan olevan turvallisesti kotioven paremmalla puolella. Saisi istua sohvalla tutussa kainalossa, katsoa uutisia ja säätiedotuksia ja olla onnellinen.
              Saisi kirjoittaa joulukorttiin kaksi nimeä - mieluummin kolme tai neljä. Saisi löytää pienen rakkausviestin teekupin vierestä kömpelösti tikkukirjaimin kirjoitettuna ja allekirjoituksena pelkkä sydän. Saisi syksyllä tuijottaa pihalla liikkuvaa otsalamppua ja ajatella, että pää, jossa lamppu on kiinni, on niin rakas ja ihana, että koskee!
               Saisi sanoa me.
               Saisi pitää kädestä pakastealtaiden välissä ja suudella nopeasti ennen töihin lähtöä. Saisi paistaa pipareita pienten käsien kanssa ja löytää taikinapalleroita vielä joulupäivänäkin penkin reunasta ja pöydän alta mattoon lihvaantuneina. Saisi tuoda buranaa, kuumaa mehua ja kylmän kääreen, kun toinen sairastaisi. Neuloa aina uudet villasukat joka syksy, aina yhtä raitaa pidemmät.
 Saisi rakastaa koko sydämestään ja molemmin käsin, ja toinen rutistaisi yhtä kovaa.


P.S. Ukot pitivät kinkkupiirakasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti