En ole mikään jauhopeukalo ja kinkkupiirakka taitaa olla kahdesta piirakasta se toinen, jonka osaan tehdä niin, että sitä voi syödä. Pidän ruuanlaitosta ja leivonnastakin, mutta en ole saanut syntymälahjaksi mitään sisäsyntyistä leipoja-geeniä, joten olen ohjeiden orja. Siihen kun sitten lisää hyppysellisen hullun tuuria, niin minun resepti leivontaan ja ruuanlaittoon on valmis!
Olen sen verran jörökkä ilmaisemaan iloa ja riemua sen suhteen, että meitä tullaan auttamaan ihan useamman mieskäsiparin kera, että yleensä minun kiitollisuuteni löytyy pöydästä piirakan muotoisena tai pullan tuoksuisena. Syöjät ovat kuitenkin sen verran ihania, että mielellään niille jotain tekeekin, vaikka iltasella leipominen meneekin vähän sotkemisen puolelle, kun on niin väsynyt eikä ajattele enää kovin selkeästi...
Pohjan tein gluteenittomista jauhoista, jotka nypin leivinjauheen ja suolan kera 100 grammaan voita. Lopuksi lisäsin veden ja kaadoin koko komeuden piirakkavuokaan ja tasoittelin tasaisesti niin, että reunoillekin jäi vähän.
Täytteenä oli savustettuja kinkkusuikaleita ja aurinkokuivattuja tomaatinkappaleita. Päälle kaadoin kerma-muna-seoksen ja työnsin puoleksi tunniksi uuniin. Makutesti on luvassa huomenna!
Saa nähdä pääseekö tällä piirakalla miesten sydämiin vai saanko rukkaset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti