Pääsiäisen loppuhaiku ja askel arjen puolelle

Loppuu se pääsiäinenkin, kun tarpeeksi kauan vietetään.
          Näin pitkältä ei ole tuntunut joulukaan, vaikka yleensä aloitan joulun vieton ja joulumaisen olon jo lokakuussa! Säät olivat kuin satukirjasta - aurinkoa ja lämpöä riitti joka niemeen ja notkelmaan. Sen verran oli kuitenkin vanhasta tottumuksesta vaatetta päällä, ettei suuria rusketusraitoja tainnut vielä tulla...
           Lankalauantaina hemmottelin itseäni ulkosaunan lämmityksellä. Ah ihanuutta! Istuin lauteilla niin kauan, että muistutin vanhennutta rusinaa, mutta ei semmoisia löylyjä saa missään muualla. Tekisi mieli sanoa, että tulin puhtaaksi sielua myöten, mutta jonkun mielestä se voisi olla jo liioittelua.

En ole koskaan ollut mikään tyttömäinen tyttö, joka olisi pukeutunut röyhelöihin ja lakannut kynsiään, mutta lauantaina tuli vaan semmoinen olo, että piti saada vähän hienostella. Ensin ajattelin lakata varpaan kynnet kirkkaan punaisiksi, semmoisiksi, joita näkyy mainoksissa varvassandaaleiden kera.
           Kokeilin, mutta herranjestas sentään!
           Ehei.
           Ei ollut minun varpaideni väri sitten ollenkaan! Tyydyin vetäisemään valkoisella lakalla kynsien kärkiin valkoisen viivan ja se olikin ihan mukavannäköinen hullunkurisissa varpaissani! Tarpeeksi hillitty ja hallittu ja kuitenkin saan sanoa, että olen kynsiäni lakannut!

Nyt vinkkinä kaikille niille, jotka ovat aikeissa tuoda minulle kukkia: leskenlehdet ovat pönkineet maan uumenista ojien pientareille ja lämpöisille pengermille. Olipas ihana tänä aamuna lenkillä törmätä keltaisiin väripilkkuihin muuten vielä melko karussa maastossa. Yritin koiralle esitellä kevään ensimmäistä kukkaloistoa, mutta taas sain vain muutaman epäuskoisen vilkaisun osakseni... Viisaan koiran höpsähtänyt emäntä!
            Perhekuntaakin tuli sen verran nähtyä, että jaksaa odottaa muutaman kuukauden seuraavaa näkemistä... Sen verran erakkoluonne taidan olla, että vaikka mukava on sisaria perheineen nähdä, niin mukava on päästä omaan arkeenkin pyhien jälkeen. Jokainen elää kuitenkin jo niin omanlaistansa elämää, että yhteiselo on välillä aikamoista taiturointia.
              Nyt pitäisi sitten seuraavaksi syöksyä kukkapenkkien kimppuun. Siistiä talventörröttäjät ja kuivuneet oksat ja lehdet pois ja möyhiä vähän multaa roudan jälkeen.
              Jahuu!
              Kohta on multaa kynsien alla ja lehden riekaleita hiuksissa niin että hyvä jos minut liljankukasta erottaa. Sorja ja suloinen!