Näin tänään ensimmäisen sitruunaperhosen!
Jahuu!
Kuvaa en ehtinyt ottamaan, sillä olin auton ratissa, joten teidän täytyy nyt vain uskoa minua.. Siinä se liihotteli tienpenkalla ja etsi epätoivoisesti kukkasta, jolle laskeutua. Sai etsiä aika kauan, kun ei edes leskenlehtiä vielä ole penkoille putkahtanut...
Kotipihalla pomppi puolestaan västäräkki, joten kesä on ihan nurkan takana! Sen kunniaksi pesin autoni tänään. Oikeasti autoni on vähän viininpunaiseen päin kallistunut punainen, mutta se on monta viikkoa ollut nyt harmahtavan rusehtavan laikukas.. On pitänyt ajella vain pimeään aikaan, kun on hävettänyt, etten ole saanut talven rapoja pestyksi. Taputtelin tälläkin kertaa itseäni olalle viime kesäisen vahauksen takia. Liat lähtivät kuin hanhen selästä eikä tarvinnut näyttää kuin sientä ja kuumaa vettä! Vähän raidalliseksi se vielä jäi joistakin kohdin, kun pinta kuivahti, mutta on se nyt parempi kuin se maastokuvioinen auto, joka minulla vielä eilen tallissa kökötti.
Tänään aloittelin jo pääsiäissiivoustakin torpassani. Kun talossa elää koira, siivous on turhanpäiväistä, mutta sen kahden sekunnin ajan on ihanaa, kun tupa tuoksuu ja näyttää puhtaalta. Tänään tosin vain imuroin lattiat ja hyvä niin, sillä koira-kuomanen tuli imuroinnin jälkeen sisälle ja tapsutteli harmaat tassunkuviot lattialautoihin. Hmph! Huomenna ajattelin näyttää sitten luuttua lattioille ja pestä sitten samalla loput ikkunat, jotka viime kerralla jäivät pesemättä, kun vesi väljähtyi ja pesijä myös.
Olen ollut tänään taas ällöttävän onnellisella tuulella. Liekö auringonpaisteen vaikutusta tai jotain kevätherännäisyyttä, mutta hymyyn ei ole tarvittu paljoa! Tämän kevättalven aikana ei ole kamalasti elämä hymyn aiheita eteen tuonut, joten senkin puoleen nautin tänään siitä, että suu osasi vielä hymyillä ja naama venyi virneeseen.
Hyviä venytysliikkeitä hymylihaksille otetaan vastaan kiitollisena. Tackar och pockar!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti