Kiireinen torstai

Tällä viikolla oli neljä päivää aikaa hoitaa ne hommat, jotka olin ennen pääsiäistä ajatellut hoitaa alta pois. Miten se sitten aina menee siihen, että ne tehdään sinä viimeisenä mahdollisena hetkenä? Onkohan tämä saamattomuus hetkellinen heikkous minussa vai pysyvämpi vika...
           Siivosin tänään ulkosaunan ja nyt on kädet ihan ryppyiset kun koko päivän olen niitä liotellut Saunan-Tehopesu-vesissä. Onneksi sauna oli suhteellisen hyvässä siivossa eikä urakka ollut ihan ylivoimainen. Viime kesänä saunan sisuskalut uusittiin täysin. Lattiaan laitettiin laatat ja seiniin uudet paneelit, lauteet, kiuas ja vesipata uusittiin myös. Vanhaan saunaan verrattuna pesukin oli helpompaa, kun tuli ihan oikeasti siistiä eikä tarvinnut moneen kertaa lattiaakaan luututa, niin kuin vanhan lattian kanssa.

Minun on aina kamalan tuskallista ALOITTAA siivoaminen, mutta sitten kun pääsen vauhtiin niin nautin suunnattomasti siitä, että saan siistiä aikaiseksi. Tänäänkin porstusin saunanlauteita niin että juuriharjan harjakset taipuivat syttyrälle - ja nutut kastuivat kainaloita ja nivusia myöten. Kesällä saunanpesukin on vähän helpompaa kun ei tarvitse olla niin paljon päällä kuin tänään... Tänään en vielä saunaa päässyt lämmittämään, kun vesisaavit olivat vielä pesun alla ja minulta loppuivat päivästä tunnit kesken!
              Olen sitä mieltä, että se keväinen kellojen siirtäminen takuulla hävittää päivästä muutaman tunnin, kun tuntuu, ettei keväällä ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi! Blaah!

 Ja ainiin! Ette arvaa mitä minä tänä aamuna näin, kun koiran kanssa lenkkeiltiin tutulla rantapolulla. Pilkkijöitä! Siis meinasin viskata ukkoja kivillä, että eiköhän tuo hupi olisi jo tältä vuodelta ohi. Rannassa oli ehkä kolme metriä vielä jääkenttää jäljellä, pohjoispuolen rannassa, ja siihen ne sitten olivat onkineen löytäneet. Oli reput ja retkituolit ja onget (vai miksi sitä pilkkimisvapaa kutsutaan?) ja pilkkihaalarit. En olisi kyllä auttanut, jos olisivat siihen polvenkorkuiseen rantaveteen humpsahtaneet! Olisivat mokomat saaneet kömpiä omin voimin rannalle!
              Pitäisi käydä vanhempien luona pääsiäisenä. Siskot miehineen ja lapsineen ovat myös tulossa, joten jos en mene, saan pajunvitsasta persuksille. Toisaalta päivä kaupungissa ei kamalasti houkuttele, kun on luvattu ihanan lämpöistä viikonloppua ja auringonpaistetta. Tekisi niin mieli vaan vetää kintut suoriksi sängylle tai takan ääreen, aukaista kirja hyvästä kohdasta ja syödä suklaamunia niin että mahaa koskisi seuraavat kolme kuukautta!
               Äsken, kun käytiin koiran kanssa iltarimpsalla niin pääsiäispupu pomppi meitä pihatiellä vastaan. Oikein iso ja hyvinsyönyt rusakko! Onneksi meidän hauva on paimenkoira eikä ole moksiskaan riistaeläinten perään. Kyllähän se vähän aikaa pupua katseli, mutta enemmän peloissaan kuin murhanhimoisesti, sitten koira jatkoi omia tutkimusretkiään ja pupujussi lähti vähän hölmistyneen näköisenä jatkamaan omaa iltalenkkiään, kun ei tarvinnutkaan pinkoa pakoon henkensä edestä.
               Kukapa sitä nyt pääsiäispupua söisi!