Kevätaurinko on armoton talven täplittämille ikkunoille. Synkeinä talvipäivinä ei huomannutkaan, että ikkunat olivat saaneet harmaan ja täplikkään lisäsävyn, mutta kirkas aurinko ei anna mitään anteeksi.
Ikkunanpesu on kaikkein 'piikamaisin' homma kotiaskareiden kirjavassa joukossa. Siinä tuntuu oitis siltä, että vähintään kaksi ilkeää sisarpuolta ja yksi paha äitipuoli ovat yksissä tuumin komentaneet talon hyväluontoisen, helläsydämisen ja kilttisieluisen Tuhkimon pesemään moniruutuiset ikkunat puhtaiksi.
Minulta puuttuivat ne Tuhkimon hiiri-ystävät, jotka olisivat ojennelleet ikkunalastaa ja pesurättiä vuorotellen, ja ne pienet punaiset linnut, jotka olisivat pitäneet verhoja sen aikaa kauempana ikkunaruuduista, että sain ruudut pestyä. Koira minulta löytyi, mutta se oikaisi heti sohvalle ja oikealle kyljelleen, kun huomasi minun kantavan pesusoikkoa toisessa ja ikkunalastaa toisessa kädessä!
Ei mene elämä kuten saduissa, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti