Tänään sain auton jälleen kesätie kelpoiseksi eli vaihdoin nastarenkaat kesäkumeihin. Liekö olisi jo muutaman päivän päästä saanut sakkolappusen kätöseen, jos olisin poliisien kanssa treffit tehnyt tien päällä. Ja kyllä on jo monta viikkoa itseänikin hirvittänyt nastojen kanssa ajella, kun semmoinen rapina kuuluu asfaltin pinnasta, että jännityksellä katsoin, oliko ainutkaan nasta vielä renkaan pinnassa. Oli siellä muutama vielä jäljellä.
Ajoin ajokortin aikoinani isän opetuksessa ja siihen perusteelliseen opetukseen kuului myös renkaiden vaihto. Isä oli elementissään opettajana ja minä ihmettelin vähän jo ärsytyskynnyksen ylittäneenä, että kukaan muu ei varmaan saisi semmoista luentoa aikaiseksi renkaiden vaihdosta! Aivopesu onnistui sen verran hyvin kuitenkin, että minun mielestäni jokaisen itseään kunnioittavan autoilijan kuuluu saada renkaat alle itse, vaikka ei muuten auton sielunelämästä mitään tietäisi tai ymmärtäisi. Tästä asiasta olen oppinut pitämään kuitenkin suuni (melkein) supussa muutamien ystävieni kanssa puhuessa, sillä jos katse voisi tappaa, olisin jo muutamaan otteeseen ollut hengetön näinä vuosina.
Kukkapenkkien kimpussa olen ollut valoisan ajan päivästä. Maa on niin kuivaa, että yksikin haravan veto riittää nostamaan semmoisen pölypilven, joka varmasti riittäisi tappamaan dinosaurukset uudelleen sukupuuttoon, jos sen näköisiä otuksia maankamaralla vielä liikkuisi! Naamakin oli kuin nokipojalla, kun tulin välillä sisälle syömään. Saisihan se vähän vettä ripsasta - vaikka sitten yöllä jos ei muulloin ehdi satamaan.
Vähälumisen talven jälkeen pelkäsin, että tammikuiset paukkupakkaset tappoivat kaikki monivuotiset perennat tyystin. Sitä suurempi ilo oli huomata, että sieltä ne pienet ja sitkeät nuppuset nousevat tänäkin keväänä. Kunhan nyt nuo pakkasyöt vihdoin viimein olisivat ohitse. Tänäkin iltana, kun tepasteltiin koiran kanssa iltalenkkiä, olin jälleen sonnustautunut toppahaalariin. Sen verran koleata siellä taas yötä vastaan oli.
Lämmin kevät, hohoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti