Koira on ollut kipeänä ja rankalla antibioottikuurilla, ja ollaan jouduttu molemmat heräämään auringonnousun kanssa samaan aikaan ottamaan aamutablettia - koira on tosin hoitanut tabletin syömisen, minä olen vain yrittänyt tarjoilla sen mahdollisimman huomaamattomasti aamuappeen seassa. Onneksi varhaiset aamuheräämiset ovat olleet yhtä vaikeita koiralle kuin emännällekin. Ei olla kumpikaan oltu siinä jonossa, missä aamuvirkkuisuutta on jaettu.
Tänä aamuna koira tuli herättämään vähän ennen yhdeksää, joten kai karvaturriaisellekin uni maittoi varhaisten heräämisten jälkeen. Minäkin lojoksin vielä vartin kuin keltaraidallinen kissa ja nautin aamusta, unentuoksuisesta tyynystä, lämpöisestä peitosta ja verhon takaa pilkistelevästä kevätauringosta. Parasta anivarhaisissa heräämisissäkin oli valon määrä. Vaikeampaa olisi ollut saada kroppaa pystysuoraan asentoon marraskuun pimeinä aamuina. Nyt, kun valoa tulvi ikkunoista ja ovista, oli herääminen ja päivän käynnistyminenkin helpompaa.
Hurraa kevät! Hurraa valo! Hurraa lojoksittavat lauantaiaamut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti