Olipa kerran...

Ajattelin joskus, että olisi mukava pitää kirjablogia, mutta olen niin hidas lukemaan, että kirjat olisivat jo keräilyharvinaisuuksia, kun minä niistä saisin blogiarvostelun aikaiseksi!
          Joten nyt kirjoitan blogia, johon kirjoitan kirjoista. Nerokasta!
          Kävelen aika usein kirjakaupassa hyllyjen välissä vain haistelemassa kirjoja (kyllä, olen juuri se hullu joka sanoo "vain katselevansa" kun myyjä kysyy voiko auttaa!). Uusissa kirjoissa on lukemattomien tarinoiden tuoksua, ihan samalla tavalla kun antikvaariaattien käytävillä lemahtaa vastaan vanhan ja unohdetun kirjan tuoksu. Suhteeni divaareihin onkin kaksijakoinen, sillä niin ihanaa, kun onkin puikkelehtia hyllyjen välissä etsimässä kirja-aarteita ja kadoksissa olleita teoksia, niin samaan aikaan sydämen raapii verille se tieto, että kaikki sinne tuodut kirjat on hylättyjä ja ei-haluttuja. Joku on tyhjentänyt kirjahyllynsä ja kantanut kaikki ne tarinat ulos aivan kuin niillä ei olisi mitään arvoa tai merkitystä. Kodittomat kirjapolot!
           Sen verran kivikautinen olen, että minulle kirja on käsinkosketeltava, kovakantinen ja semmoinen, jonka voin laittaa kirjahyllyyn muiden vertaistensa kanssa. E-kirjat ja pokkarit eivät vedä minua ollenkaan puoleensa ja tekisi mieli kaupassakin sujautella pokkarit johonkin pyyhehyllyyn piiloon tai leivontakirjojen taakse kätköön!
           Ei sellaista sääntöä, ettei poikkeusta löytyisi: äänikirjat. Niistä minä nautin autolla ajaessa ja kun olen kipeä tai tarvitsen vain muuten illalla jotain muuta ajateltavaa ennen unta. Joskus on vain mukava kuunnella kun toinen lukee ja nauttia kuulemastaan. Kai tämä on jonkinmoinen jäänne iltasaduista...
           Raahasin tänään jo pihamaalle puutarhakalusteita, pöydän ja kuusi tuolia. Hetken ajan olisi tehnyt mieli hakea kirja ja istahtaa ilta-aurinkoon lukemaan, mutta olisin saanut kääriytyä niin monen peiton, viltin ja huovan sisään - puhumattakaan villavaatteista - että olisin tarvinnut leveämmän tuolin, että olisin mahtunut peittojeni ja lämmikkeideni kanssa istumaan. Täytyy vaan malttaa odottaa niitä OIKEASTI lämpimiä kevätiltoja ja kiepsahtaa sitten kirjan kanssa nauttimaan. Vielä kun johonkin nurkkaan saisi riippumaton ripustettua niin minun kirjan luku -fantasiani olisi täydellinen..
           Vain minä, kirja ja pirullisen lämmin kesä!