Lämpöhalaus!

Kello herätti taas täydestä unesta aamulla. Minun puolestani viikko saisi alkaa tiistaista, nämä maanantait ovat niin jähmeitä. Aamu oli kyllä kaunis ja lämmin ja aurinkoinen eikä töihin lähteminen sitten enää vaikeaa ollut, kun ulko-ovelle ja autolle pääsi.
             Pomo tuli tänään lomilta ja kun kävi meille luennoimassa helteen vaaroista, niin tulin taas ajatelleeksi, että ihminen muuttuu toisen näköiseksi lomalla. Jotenkin levolliseksi ja tyyneksi ja ... tuoreeksi. Pomokin oli jotenkin rentoutuneen ja levänneen oloinen, vaikka mies olikin puuhastellut mökillään melkein koko loman eikä ns. virallisesta löhöilylomasta voinutkaan puhua. Silti. Loma tekee näköjään hyvää.
               Minulla puolestaan on tämän päivän jälkeen kädet taas muutamaa senttiä pidemmät kuin eilen. Kannettiin jälleen vettä kastelukannuilla ja vaikka viriteltiin avuksi letkukin niin jonkun kannullisen sai kantaa siitäkin huolimatta! Pitää seuraavana vuonna istuttaa kaktuksia!

Loppupäivästä vanha koulukaveri puutarhakoulun ajoilta laittoi viestin ja ehdotteli tapaamista. Meillä oli kolmen naisen kopla aikoinaan, jotka valmistuimme samasta porukasta ja ollaan pidetty yhtä siitä lähtien, tosin nyt on mennyt monen monta vuotta viime tapaamisesta, mutta joulukortit on vaihdettu joka vuosi ja viestitelty ja soiteltu.
                Hassua, miten oikeiden ihmisten kanssa se "jyvä" löytyy juttuihin heti, vaikka olisikin aikaa viimeisistä puheista. Nytkin naurettiin ja jutusteltiin kuin oltaisiin vasta eilen nähty viimeksi. Tuntui aika hyvältä, että aika ei pysty ihan kaikkea pilaamaan, vaikka naamaan tekee ryppyjä ja rintoja venyttää alaspäin uhkaavasti. Sovittiin, että nähdään huomenna töiden jälkeen sataman lämmössä. Olen kamalan huono lähtemään 'hummailemaan' mihinkään, edes viikonloppuisin saati töiden jälkeen, mutta kieltämättä on mukavaa huomenna mennä ja jutella naissakilla mukavia! Tämmöset helteet vielä niin on varmasti mukava istua tupaten täynnä olevassa satamassa ja nauttia ihmeellisestä suomalaisesta iloisuudesta, jota kesä ja aurinko meissä saavat aikaan. Eihän suomalaiset ole koskaan niin iloisia kuin kesällä!

Tänään oli iltauinti jo paljon virkistävämpää kuin näinä lähipäivinä. Tuuli oli mylläyttänyt veden sekaisin ja se oli virkistävän viileää. Oli ihana seisoa kaulaa myöten tyynessä järvessä ja nauttia siitä tunteesta, kun tuli melkein kylmä. Vedessä peuhasi kaksi ehkä kymmenvuotiasta poikaa, jotka sukeltelivat uimalasien kanssa koko ajan ja olivat enemmän pinnan alla kuin päällä. Tuli mieleen se aika, kun pikkusiskon kanssa oltiin ihan samanlaisia. Äiti vihasi sitä, että sen piti tuoda meitä uimaan, kun sukelleltiin niin, että päitä ei pinnalla juuri näkynyt! Voi niitä aikoja!
                 Helteille ei näy loppua. Ensi viikolla vain kuumenee.
                 Suututtaa radiossa ja televisiossa ja yleisöpalstoilla ne kommentit, että helteet ällöttää jo. Eikä ällötä! Näistä pitää ottaa kaikki ilo irti, kun kohta saa taas kärvistellä kylmässä syksysateessa ja pakkasissa ja pimeässä ja kosteassa. Minä en ainakaan aio valittaa, vaikka nämä helteet kestäisivät lokakuulle asti. Kastelukannujen raahaaminenkin menettelee, jos se on hinta näistä helteistä! Omalla pihalla sentään nurmi on pysynyt suht hyvänä, vaikka ohkaisemmista kohdista sekin jo vähän rusettuu. Pitäisi ajella vähän ettei pääse villiintymään. Jossakin vaiheessa sitten...
                Nyt olisi taas semmoinen ilta, että tekisi mieli karata nauttimaan kesäyöstä eikä palata vielä aamullakaan työmaalle. Nämä tämmöiset aatokset ovat vaarallisia, kun helteinen mieli voi vaikka toteuttaa ne. Lämpöhalvauksen ensimmäisiin oireisiin kuuluu pahoinvointi, päänsärky, kuiva iho ja sekavuus.
               Sekavuus.
               Check!